Armeliaisuus asuu sillan alla Peltolan näytelmässä
Pirkko Heikkinen
Sirkku Peltola Lämminveriset
Ensi-ilta Mikkelin Teatterin suurella näyttämöllä 15.9. Maailman baarista lähtien Sirkku Peltola on kyennyt perheasetelman kautta näyttämään elämän kivun ja yhteiskunnan ihmiseen kohdistaman kyykytyksen.
Kun katsoo Peltolan Lämminveriset-näytelmää Mikkelin Teatterissa, tajuaa, että juuri kirjailijalla ja teatterilla on ne keinot, joilla epäoikeudenmukaisuus, vihapuhe, halveksunta ja pelkoon perustuva tyhmyys pystytään näyttämään niin että tuntuu. Saamme olla kiitollisia siitä, että nyky-Suomesta teatterille kirjoittavia viisaita ihmisiä on nykyisin runsaasti. Peltolan Kotalan perheestä kertova trilogia on päätösosassaan laajentunut sekä perhekäsityksessään että keinojensa monipuolisuudessa.
Peltolan näytelmät ovat sellaisia, että vaikka niissä on aina hieno huumori läsnä, niitä katsoessa tulee epämukava olo. Se on laadun tae.
Kotalan maalaisperhe on menettänyt kaiken ja elää Lämminverisissä Kehä II:n betonisillan alla. Sillan suunnittelijainsinöörikin on pudonnut yhteiskunnan rattailta ja liittynyt Kotaloihin. Perhettä täydentävästä irakilaisesta Hamed Sahelista on kasvanut täysverinen hämäläinen. Sillan hämärissä uusimpia tulokkaita ovat romanialaiset, kasvottomina muusikkoina.
Mikkelin Teatterin esitys syttyy vierailevan ohjaajan Ismo Apellin ja näyttelijöiden voimin ajoittain sellaiseen hehkuun, että sydän on pakahtua.
Ystävyyden voimaa Satu Vihavaisen hienosti suunnittelema näyttämökuva tarjoaa näkymän, jossa on klassisen venäläisen realismin henkeä, modernia suomalaista lähiökuvastoa ja mielikuvituksen ja sadun suurta havinaa.
Lämminveristen oivalluksiin kuuluu se, että kenestäkään ihmisestä ei tiedä, mihin hän kykenee. Ihan sama, onko hän suomalainen vai irakilainen vai romanialainen. Vanha vai nuori. Näemme ihmisten välille virittyvän suurenmoisen ystävyyden, avunannon ja lämmön. Armeliaisuuden.
Mikkelin Teatterin näyttelijät ovat jo trilogian edellisissä osissa kouliintuneet Peltolan lähes nerokkaaseen näyttämöpuheeseen. Jokainen hahmo herättää katsojassa ymmärtämyksen ja kiintymyksen.
Vanha Äite on Tarja Pyhähuhdan ruumiillistamana jo käsite, Ismo Sievisen Sahel nousee perheen viisaaksi luottoihmiseksi, Risto Kopperin Kai Kotala syventää herkullisesti hahmoaan nyt romantiikan suuntaan yhdessä Marjo-Riikka Liikasen kanssa. Uusista henkilöistä nousee kiinnostavasti esiin Pauliina Hukkanen, joka vierailee tiukkapipoisen Elinan roolissa.
