Bisnes on tärkeää

Kuva: Teatteri Hermanni

Lapsinäyttelijät suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti.

MARJA AIRA Peti ja puuro

Teatteri Hermanni Karttulan Syvänniemellä Marja Aira on virittänyt laulunäytelmän Peti ja puuro tapahtumat ja tematiikan kuvaamaan autenttisesti juuri oman aikamme maailmaa.

On toteutettu välttämätön kuntaliitos, perinteinen maatalouselinkeino ei tarjoa enää toimeentuloa, vanhusten elämälle on kyettävä takaamaan riittävän humaanit puitteet, osa ihmisistä kokee elävänsä maailmassa, jota sosiologi Ulrich Beck kutsuu riskiyhteiskunnaksi, konsultit ovat markkinoimassa innovaatioitaan, jollainen voi olla esimerkiksi maatilamajoitusyritys.

Näytelmän dramaturgia toimii nopeiden, lyhyiden episodien tekniikalla. Siihen ei ole rakennettu varsinaisia jännitteellisiä keskuksia eikä perinteisiä draamallisia käännekohtia. Episodimateriaalia on rönsyävän runsaasti. Katsojalle ei näin ollen hahmotu vankanstruktuurin kokemusta.

Kohtausten kokonaisvirta kuitenkin vetää, ja kohtaukset ovat rytmisesti hyvin kiinni toisissaan. Tämän on huolehtinut ohjaaja Mauri Saikkonen. Hän näyttää, positiivisesti ymmärrettynä, liikuttelevan näyttelijöitä määrätietoisesti kuin naruista, olkoonpa heitä kohtauksessa viisi tai viisitoista.

Roolihahmoja on näytelmässä paljon, aina tulee uusia yöpyjävieraita perustettuun yritykseen. Näyttelijäntyössä kieltämättä on teknisissä taidoissa tasoeroja. Mutta intensiivinen ilmaisun motiivi kyllä kauttaaltaan välittyy katsomoon.

Johannes Poralin esittämän majoitusyrityksen isännän ja Toini Mertasen esittämän emännän hahmot ovat koko ajan toimintaa yhteen sitovia moottoreita. Katri Laitinen lataa sähköä esittämänsä Caritan replikointiin. Erityisen persoonallisella, mieleen jäävällä, rehevän jykevällä kontra-alttoäänellään replikoi Ritva Puomilahti mummon roolissa.

Matti Pajunen tekee eloisasti salaperäisen "ulkomaalaisen" Rennie Buranan hahmosta sekoituksen harlekiinia ja Don Giovannia. Tärkeää, että katsoja saa Buranalta myös annoksen latinankieltä, samalla oivallisia elämänohjeita: "In vino veritas", "Gaudeamus igitur".

Erityistä, näyttävää glamouria luo ranskattaren hahmoon kehon gestiikallaan ja replikoinnillaan Helena Kinnunen. Oikea ilon aihe ovat lapsinäyttelijät luottavalla rohkeudellaan. Vahvasti he ovat kiinni myös näytelmän kokonaisliikkeessä ja -rytmiikassa.

"Meick" Sepposen ja kumppaneiden tekemä, nauhalta tuleva musiikki on pätevää. Se kulkee myös mollisävellajeissa ja tuo tässä komedian sisään melodraamallisia ja romanttisia sävyjä. Laulut toteutetaan suurella energialla.

Ensi-ilta oli suuri yleisömenestys.

PAULI VESAKAS

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious