Jyväskylän kaupunginteatterin Ulvova mylläri loistaa ja soi

Kuva: Jari Kuskelin

Ulvova mylläri -näytelmässä pääosia esittävät Eeva Hakulinen ja Henri Halkola.

JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI Ulvova mylläri

Ensi-ilta 5. 9. Arto Paasilinna sen kummemmin kuin hänen teoksensa tuskin tarvitsevat esittelyä. Ulvova mylläri ilmestyi vuonna 1981. Ilmestymisensä jälkeen sen pohjalta on tehty elokuva, joka on nähty televisiossa, ja kirja on kulunut lukijoiden käsissä ympäri maailmaa.

Ei ihme: Paasilinnan lempeä huumori ja tarinan vankka eettinen pohja ansaitsevat yleisönsä ja kirjailija palkintonsa. Teos ja näyttämösovitus houkuttelevat pohtimaan, kuka oikeastaan on hullu ja kuka viisas. Kenellä on oikeus päättää yhden ulvomisesta, toisen pontikankeitosta tai joidenkin rakastamisesta?

Kuin hääpuku

Ulkoisen loiston jätti kuitenkin varjoonsa esitykseen tilaustyönä sävelletty musiikki. Pauli Hanhiniemen sävellykset, Jyrki Heikkilän nerokas sovitustyö ja huippuammattilaista koostuva orkesteri ottivat yleisönsä. Musiikista muodostui esityksen punainen lanka, joka kantoi alusta loppuun. Se hengitti samassa tahdissa tarinan kanssa, se ilmensi tunnelmia kipeänkauniista painostavaan ja toiveikkaasta tuomitsevaan.

Ehjä esitys

Kaupunginteatterin näyttelijät olivat erinomaisessa vedossa. Pankinjohtaja Huuhtamoinen, jonka Jouni Innilä ulkoista olemusta myöten tyypitteli tenhoavasti, sai soolonsa viehättävien pankkineitojen avustuksella. Jukka-Pekka Mikkosen persoonallinen kunnanlääkäri Ervinen hurmasi yleisönsä ja Jorma Böökin kauppias Tervola oli lystiä katseltavaa.

Loppua kohden esitys muuttui sirpalemaisemmaksi, ja esimerkiksi myllärin ja Jeesuksen juttutuokio alttarin edessä pomppasi minun silmissäni jo turhan kauas nevalle.

Suomalaiskansallisen korpiromantiikan ja burleskin komedian yhdistelmästä kehkeytyi - ihme kumma - ehjä esitys, joka nosti ensi-iltayleisöä aplodeeraamaan seisaaltaan. On ilmeistä, että kansanmusikaali löysi katsojansa.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious