EmediateAd

Kesy sotaratsu

23.1.2010 17:49
Kuva: Harri Hinkka

Tatu Siivosen (vas.) ja Mikko Rantanivan esittämä parivaljakko ajautuu mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin.

ANU PUSKA

TAMPEREEN TEATTERI Sotahevonen

Kantaesitys päänäyttämöllä 22.1.2010

Arto Paasilinnan romaanin uskaltaa ostaa lahjaksi sillekin sukulaiselle, joka ei yleensä lue. Samaa takuuvarmuutta huokuu vuonna 1979 kirjoitetun romaanin lavalle tuotu versio. Väliajalla kuultu katsojakommentti kiteyttää esityksen annin: "On ihan hauskaa nauraa."

Venäläinen luutnantti Savolenko (Mikko Rantaniva) ja hänen suomalaissyntyinen aisaparinsa apteekkari Kunitsin (Tatu Siivonen) testilentävät suomalaisessa pakkasyössä sotakone Stormovikkia. Bensiini loppuu ennen aikojaan, ja sitä on lähdettävä etsimään häijyjen suomalaisten keskuudesta. Rantanivan ja Siivosen tulkitsemat desantit ovat leppoisia miehiä, jotka välttävät aseeseen tarttumista, "ettei tule hälinää".

Parivaljakko ajautuu mitä omintakeisimpien maanmiestemme seuraan. Lavalle juoksutetaan kattava otos suomalaista sielunmaisemaa: hölmö nimismies, riivinrautaeukkoja, juoppoja ja pelimiehiä. Nimiroolissa nähtävä nukkehevonen piipahtaa ensimmäisessä näyttämökuvassa, mutta loistaa sen jälkeen pitkään poissaolollaan. Jännitettä luodaan laittamalla yleisö odottamaan vanerista rakennettua sankaria kuin kuuta nousevaaa.

Toisella puoliajalla kuu vihdoin nousee (aivan konkreettisesti komeassa näyttämökuvassa), ja sympaattinen suomenhevonen Heikki kopsuttelee lavalle. Kavioiden kopse on autenttinen, ja hetken näkyyn totuteltuaan unohtaa katselevansa nukkea.

Heikki on aito ja luonteikas luimistelevista korvista huiskivaan häntään. Heikki on uskollinen ystävä, joka tekee kunniaa yli 14 000:lle jatkosodassa kaatuneelle suomenhevoselle.

Esitys pursuaa visuaalisia taidonnäytteitä. Nukketaiteilija Hannu Räisän lisäksi kekseliäisyytensä osoittaa lavastaja Erkki Saarainen, jonka näppärä lavastus muuntuu moneksi. Jylhiä näyttämökuvia täydentävät oivaltavat yksityiskohdat.

Esitys ei lähde laukalle, vaan se suitsitaan ja laitetaan ravaamaan tuttua ja turvallista uraa pitkin. Tarina kulkee, mutta yllätyksiä ja älyttömyyksiä uskalsi odottaa enemmänkin.

Kommentoi artikkelia