Kom-teatterin kantaesitys Helsingissä 13.10. Kom-teatterin uusi kantaesitys perustuu John Simonin kirjoittamaan kohukirjaan Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä (Otava). Näytelmällä on pitkä alaotsikko: Kertomus siitä, miten Kom-teatteri juuttui hissiin matkalla ensi-iltaan. Juuri tästä näytelmässä on kysymys.
Vuonna 1971 perustettu Kom valmistautuu 40-vuotisjuhlavuoteensa ja hissiyhtiö Koneen tarinasta on tarkoitus tehdä juhlanäytelmä. Koneessa valmistellaan Juha Itkosen kirjoittamia kohtauksia Kalle Chydeniuksen ohjauksessa. Demokraattisessa hengessä kiistellään rooleista ja näytelmän olemuksesta.
Hissiyhtiön tarina on samalla myös riitaisa sukuhistoriikki. Vaikea isä sotkee lastensa suhteet, pakottaa tilanteet oman mielensä mukaisiksi. Samalla tavalla Komissa on perheitä ja sukuja, ja sukupolvien välillä myös ristiriitoja.
Niko Saarela kertoo viettäneensä lapsuutensa "kaupunginteatterin käytävillä ja Komin kellareissa". Vilma Melasniemi esittää kerrassaan mainiosti play backina äitinsä Kristiina Halkolan 60-luvulla nauhoittaman Laulun 20 perheestä.
Vilman aviopuoliso Juho Milonoff kärsii teatterinjohtaja-isänsä Pekka Milonoffin vainosta. Ainoastaan Laura Malmivaara tuntee olevansa ulkopuolinen, koska hänellä ei ole taiteilijavanhempia.
Tunnonvaivoja Teatteriesityksen valmisteluissa käsitellään myös työväenliikkeen ja vasemmistolaisen kulttuuritoiminnan kehitystä alkaen Vanhan ylioppilastalon valtauksesta marraskuussa 1968. Innostunein ja poliittisin tuntuu olevan Juho Milonoff, joka vaatii slovenialaisen vasemmistoälykön Slavojekin teosten käsittelyä opintopiirissä, aitoon 70-lukulaiseen henkeen.
Koneesta muodostuu hiljalleen loistava katsaus viimeisten vuosikymmenten henkiseen kehitykseen.
Alkujakson venyessä puolitoistatuntiseksi katsoja toivoo, että kunpa väliaika ei vaan vielä alkaisi. Tämän parempaa todistetta Komin Koneen komeasta kunnosta tuskin voi olla.
Yksinoikeudella Uuden kotimaisen näytelmän soisi yleensä saavan nopeasti useita tulkintoja. Eli näytelmän olisi hyvä lähteä kiertämään kantaesityksen jälkeen muihin teattereihin.
Komin Kone on aivan päinvastoin lähes mahdoton kuvitella muiden tulkintana. Tähän näytelmään tarvitaan komilaiset perheet ja suvut. Ensi-illassa oli vielä mahtavaa kulttuurijuhlan tuntua, sillä katsomossa oli kymmeniä näyttämöiltä tuttuja taiteilijoita. Useat heistä olivat myös näytelmässä henkilöinä.
Lisää jännnittävää pohdiskelua herättää vielä se, että omaa itseään esittävät näyttelijät tekevät lavalla roolityötä. Hahmot ovat kuitenkin käsikirjoitettuja roolihahmoja eli mahdollisesti he ovat omassa arjessa aivan toisenlaisia. Sitä ei ikinä tiedä.
