Latteaa rakkautta

Kuva: Jari Tolvanen

Iina Kuustonen Pirkko Mannolana ja Ilkka Koivula Åke Lindmanina vievät rakkaustarinan läpi näyttävästi mutta särmättömäsäti.

Valkeakosken kesäteatteri Pirkko & Åke - Vuosisadan rakkaustarina

Valkeakosken uudessa kesäteatterissa on yli 800 yleisöpaikkaa, ja ainakin ensikaudella ne täyttyvät. Paikkakunnan oman Pirkko Mannolan yhä jatkuva ura on otollinen näyttämölle myös hänen levytys- ja musikaalitehtäviensä johdosta.

Pirkon laulut ovat vetävä luku kevyen musiikkimme historiaa.

Luonnollista siis, että Heikki Paavilaisen kirjoittama ja ohjaama näytelmä laskee paljon, ei vain iskelmien, vaan myös tanssin varaan.

Se osaltaan luo paitsi taidokasta myös näytöksenomaista ja särmätöntä kokokuvaa, jossa enemmän Mannolan, mutta myös Åke Lindmanin vaiheita sipaistaan sieltä ja täältä ja heidän yhteistä taivaltaan korostaen.

Harrastajien ja ammattilaisten yhteistyö toimii.

Pirkon ja vähän muidenkin aikalaisartistien lauluja tulkitsevat nimiosan Iina Kuustosen lisäksi mm. Ilkka Koivula Åkena ja erityisen eloisasti laulava Annika Eklund. Hän esittää tähtien varjossa tavallista tarinaa elävää valkeakoskelaisnaista.

Raikkautta vailla

Pirkkomaisen käheää raikkautta ja tyttömäistä vilpittömyyttä tulkinnoissa ei liialti ole.

Lindman taas on aika outo kohdata iskelmälaulajana; olkoon, että Koivula etääntyy henkilönsä jättämästä mielikuvasta myös monilta muilta osin.

Åken näyttämölle tulo ja lopuksi jäähyväiset kuvataan toki mahdollisimman pateettisina Tuntemattoman sotilaan ja Myrskyluodon Maijan sävelporteista.

Näyttämön laveuden vuoksi näyttelijöiden ilmeitä on taaempaa paha erottaa, ja koko karuselli rakentuu sen mukaan, ettei tarkempi hahmottaminen ehkä ole tarpeenkaan.

Löysää draamaa

Pirkko Mannola valmistautuu aluksi missikisoihin, josta lähtien tyttären ja äidin (Pia Vaittinen) lähisuhde on yksi ajallisesti nykypäiviin jatkuvan musikaalin motiiveista.

Pirkon ja Åken rakastuminen, hääkommellukset ja myöhemmät taitokset eivät näytelmässä sisällä kovin juonikasta liikutusta.

Esikuviin liittyvää karismaa pääosat eivät tavoita, ja itse kertomukseen sisältyy paljon vähemmän kiinnekohtia kuin toteavuutta.

Sen vuoksi esitys etenee näyttävyydeltään vakuuttavana, mutta draamana juuri vaikuttamatta.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious