Liittoisten riiviö teki värikkään teatteridebyytin

Kuva: Varkauden Teratteri / Reino Turhanen

Kuvassa näyttelijät Matleena Mannerto, Mirja Ryytty, Merja Horjander, Jukka-Pekka Löhönen, Ville-Veikko Valtanen ja Leena Liimatainen.

VARKAUDEN TEATTERI

Heinähattu, Vilttitossu ja Liittoisten riiviö

Esitys 16.3. 2010

Lapset pääsevät Varkaudessa seuraamaan, kuinka tyhmänpulskeat poliisit jahtaavat salaperäistä Liittoisten riiviötä.

Varkauden Teatteri on tuonut ensimmäisenä ammattiteatterina näyttämölle Sinikka ja Tiina Nopolan tekstiin perustuvan lastennäytelmän, Heinähattu, Vilttitossu ja Liittoisten riiviö. Näytelmän ensi-ilta oli lauantaina ja se on ohjelmistossa paitsi kevään myös tulevan syksyn.

Kuin karamelli

Kontakti pieneen yleisöön jää näytelmässä vähiin. Iiro Rantalan säveltämä ja Nopolan sisarusten sanoittama musiikki kuljettaa tapahtumia eteenpäin. Lauluja ja musiikkilajeja on paljon, mutta loppujen lopuksi niissä ei ole juuri sisältöä. Sanoitukset perustuvat toistoihin ja tuovat näytelmään turhan venytyksen makua.

Näennäisesti kepeä ja hyväntuulinen tarina kätkee nerokkaan kuvauksen sisarkateudesta ja perheestä, missä lasten ja aikuisten roolit roolit eivät ole aivan kohdallaan. Äidin (Annikka Kaistinen) ja tyttärien viaton leikki vesi-ilmapalloilla käynnistää poliisitutkimuksen ja riiviöjahdin.

Isosisko Heinähattu (Mirja Ryytty) joutuu syyttä suotta syntipukiksi ja Vilttitossun (Matleena Mannerto) kiusan kohteeksi. Urheilukisan vilpillisen pikkusiskon takia hävinnyt Heinähattu ei tyydy kohtaloonsa, vaan heittäytyy puhumattomaksi.

Turhaa melskettä

Yritystä vauhdikkaaseen esitykseen kuitenkin on. Ohjaajana vieraillut Iiris Salmela antaa joukkonsa puhua huutaen ja paukutella esineitä niin, että kaikkien pienimmät katsojat vähän jo säikkyvät sellaista menoa. Kovaääniseen kimitykseen syyllistyy erityisesti Vilttitossu.

Herkkuja loihtivat Alibullenin ihanat neidit (Merja Horjander, Leena Liimatainen) sekä poliisit (Ville-Veikko Valtanen, Jukka-Pekka Löhönen) tekevät roolinsa selvästi muita varmaotteisemmin ja ottavat ansaitusti yleisönsä.

Näytelmä sopii teemaltaan kaikenikäisille. Lapset vaikuttivat viihtyvän, mutta kaikki aikuiset eivät jaksaneet seurata näytöstä. Kahden rouvan kovaääninen keskustelu näytöksen aikana uhkasi välillä upottaa alleen vuorosanoja.

Toisen puoliajan jälkeen naiset siirtyivät mukanaan olleen lapsen kanssa katsomon takaosaan jatkamaan keskustelua. Hyvä niin, mutta jotenkin minua jäi vaivaamaan pian takariviltä kuuluva, pieni ääni: täältä ei näe kunnolla. Minua hävetti aikuisten puolesta. Olipa se teatterikasvatusta.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious