Mestari avaa sielunsa

6.2.2010 21:01
Kuva: Savonlinnan Teatteri / Jarmo Hirvonen

Saarnaaja Aku Räty (Ritva Söderström) luotsaa neuvoillaan Martti Talvelaa (Teemu Ojanne, vas.).

VUOKKO VILJAKKA

ANNELI KANTO Talvela

Kantaesitys Savonlinnan Teatterissa 4.2. Savonlinnan Teatteri on tuonut oopperalegenda Martti Talvelan näyttämölle. Kaikkien aikojen ensimmäisen Talvela-näytelmän ennakkoluuloton toteutus piirtää laulajasta oivallisen henkilökuvan.

Oopperan ystävien on turha odottaa näytelmältä loistokkaita musiikkikohtauksia. Talvelan ääni kuuluu vasta, kun ihmiset poistuvat esityksen jälkeen katsomosta. Rohkea ratkaisu pakottaa katseet ihmiseen nimeltä Martti Talvela.

Käsikirjoittaja Anneli Kanto ei nosta Talvelaa jalustalle palvotuksi sankariksi. Näytelmä käy läpi laulajan tärkeät elämänvaiheet, mutta sukeltaa ennen kaikkea epävarmuuden ja juurettomuuden kanssa kamppailevan taiteilijan sieluun.

Näytelmän on ohjannut teatterijohtaja Tiina Luhtaniemi. Nimiroolissa Talvelana vierailee näyttelijä Teemu Ojanne.

Savonlinna, missä laulaja aikoinaan opiskeli opettajaksi ja johti myöhemmin oopperajuhlia, on läsnä koko ajan. Lavastaja Tua Huhtamäki sijoittaa Talvelan tarinan lähes tyhjälle näyttämölle. Näyttämöä reunustavat tornit synnyttävät mielikuvan Olavinlinnasta. Takaosaa hallitsee valtava ovi. Se toimii paitsi kulkuväylänä myös symbolina sille, kuinka Talvela avasi työllään suuria ovia Suomesta maailmalle.

Myös ohjausta leimaa niukkuus. Luhtaniemi on karsinut turhat rönsyt pois ja luottaa yksinkertaiseen symboliikkaan. Kohtaus, missä oopperalaulaja kellii puhuvien porsaidensa kanssa, hipoo ehkä silti mauttomuuden rajaa.

Ojanteelta kesti kantaesityksessä jonkin aikaa päästä Talvelan nahkoihin. Hän lämpeni ja rentoutui laulajan rooliin kunnolla vasta toisella puoliajalla. Kankeuden voinee lukea jännityksen tiliin, eikä se häirinnyt suuremmin kokonaisuutta.

Laulajan rinnalla kulkee läpi näytelmän körttisaarnaaja Aku Räty (Ritva Söderström). Saarnaajalla on tärkeä rooli Talvelan omatuntona. Toinen keskeinen henkilö on Annukka-vaimo (Mervi Koskinen), jonka kautta peilataan mestaribasson elämää puolisona ja isänä.

Käsikirjoitus ei kaihda arkoja asioita. Roolihahmoihin samaistuminen oli mestarille kaikkea muuta kuin helppoa. Talvela luotti kuitenkin ääneensä.

Kun miestään aina tukeneella vaimolla on lopulta mahdollisuus omaan elämään lampaiden ja luomuviljelyn kanssa, ei maailman lavoilta kotiin pistäytynyt aviomies pysty peittämään mustasukkaisuuttaan.

- Minä vain laulan maailmalta rahat maatilaan. Ei minua täällä tarvita. Ei minua tarvita missään, laulaja sanoo.

Sitaattiin kiteytyy Talvelan tapa ajatella: kaikki tai ei mitään. Hän teki kaiken suurella sydämellä, mutta oli toisaalta hetkessä valmis luovuttamaan.

Näytelmä osoittaa, että lahjakkuudesta ja menestyksestä voi tulla ihmistä kalvava taakka. Talvela saa pohtimaan, mihin oopperalaulaja olisi vielä ehtinyt, ellei yllättävä kuolema olisi vienyt häntä pois.

Kommentoi artikkelia

Konsertit

Näyttelyt

Teatteri

Tanssi