Tervetuloa ihana ikä!

Kuva: Jere Lauha

Anu Pekkarinen, Marjaana Viitanen ja Maija Rissanen viihdyttävät täysillä.

Teatteri

RAILA LEPPÄKOSKI

Iltatähti

Ensi-ilta Mikkelin Teatterin suurella näyttämöllä 16.1. Ohjaus Petteri Sallinen.

Kun Maija Rissanen ja Marjaana Viitanen vetäisevät vanhainkodissa Libiamo-dueton Verdin oopperasta La Traviata, Mikkelin Teatterin katsomo puhkeaa myrskyisiin suosionosoituksiin. Tämä on suurenmoista musiikkiteatteria. Tämä on Raila Leppäkosken huumoria. Tässä on ohjaaja Petteri Sallisen mainio kosketus ja näyttelijöiden tähtihetki!

Iltatähti sijoittuu vanhainkotiin, jossa kolme erilaista naista elää ehtootaan. Olga on yli yhdeksänkymppinen ja risteävien aikakäsitysten kaaoksessa, lempeä ja päikkäreitä suosiva.

Hertta ja Eevakin ovat jo reippaat kahdeksankymmentä. Hertta on karjalaisii evakoit ja järjenjuoksultaan timantti elämänmenokriitikko.

Eeva, siveä vanhapiikaopettaja, sivistyksen läpitunkema, on nyt otsalohkojen muutosten mukana heittäytynyt ihan seksiaddiktiksi. Hän ahdistelee ja ehdottelee jokaiselle kaksilahkeiselle. Lähimuisti on sen verran armelias, että tilaisuuksia tulee tavan takaa.

Anu Pekkarinen, Marjaana Viitanen ja Maija Rissanen tekevät kolmikkona naisen työn, kymmeniä vuosia vanhennettuina. He laulavat vetävästi Piafit, Verdit, Morning has brokenit ja Kuolleet lehdet suomeksi, englanniksi ja ranskaksi. Erittäin viihdyttävää.

Ja miehet vanhainkodissa! He ovat siellä töissä: nuori sivari, joka kampaa tukkansa rokkidiggarin kuosiin ja suojaa nätisti vanhoja ellejä. Pastori, jolla ei luulisi olevan siviilielämää, mutta jolla on kahdeksan lasta.

Afrikasta on tullut tumma käkkäräpää lääkäri, joka tulee loistavasti toimeen omalaatuisella suomen kielellä ja asenteellaan.

Tuomas Turkka, Jimmy Asikainen ja Vintte Viitanen hoitavat roolinsa hallitun villisti. Viitasen laulu on aina kuulemisen arvoista. Iltatähden viritykseen se istuu hurjan hyvin.

Katsoja nauttii esityksen rytmistä. Petteri Salliselle käsittääkseni kuuluu kiitos siitä, että tulkinta etenee kuplivasti, yllätyksellisinä ryöppyinä, ja että laulukohtaukset syntyvät keveästi ja tekevät vaikutuksen.

Raila Leppäkosken tekstissä laulut valikoituvat assosiaatioiden pohjalta. Henkilöiden dialogissa nousee jokin teema pintaan. Se puolestaan perustelee laulun.

Mikko Paavilaisen kapellimestaroima bändi koostuu puhaltimista, bassosta, koskettimista ja rummuista. Jokaisella muusikolla on näyttämöllinen hahmo. Arkkienkeliksi pukeutunut Pablo Seppä paitsi soittaa jumalaisesti trumpettejaan, myös astelee naiskolmikkojen seassa arkkienkelinä.

Vanhainkotinäytelmiä musiikin kanssa tai ilman musiikkia on runsaasti tarjolla Suomen teattereissa. Kruununjalokivenä Neil Hardwickin ohjaama ja Ronald Harwoodin kirjoittama Kvartetti Helsingin kaupunginteatterissa kahdeksankymppisten tähtinäyttelijöiden riemuvoittona, samassa teatterissa Carin Mannheimin Viimeinen valssi, jonka Raila Leppäkoski on ohjannut viisi-kuusikymppisten niminäyttelijöiden kassamagneetiksi.

Iltatähtikin osoittaa, että vaikka ihmisen arvokkuus vanhana hieman kolhiintuisikin, hänen arvonsa ei mene.

PIRKKO HEIKKINEN

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious