Kantaesitys ravintola Kaks Ruusua pihapiirissä Varkaudessa 1.7. Esitykset jatkuvat 30.7. asti. Varkauden teatterikesä sai reippaan piristysruiskeen, kun Teatterikorkeakoulun opiskelijat toivat velmut savolaisjääkärit, Örnin ja Spetsin kumppaneineen Ravintola Kaks Ruusua taakse nousseen suloisen kotikutoisen kesäteatterin lavalle.
Örnin ja Spetsin löyhästi 1800-luvun sotavuosiin sidotun tarinan on kirjoittanut dramaturgiaa opiskeleva Eira Virekoski ja ohjannut Eljas Liinamaa.
Yöväen Näyttämö -ryhmän näyttelijät ovat Asko Vaarala (Spets), Jesse Vinnari (Örn), Karoliina Niskanen ja Markus Virtanen sekä varkautelaisvahvistus, räppärinäkin tunnettu Väinö Makkonen.
Herkulliset henkilöt Virekoski on kirjoittanut näytelmäänsä koko maailman, ajan historialliset hahmot, sotaherrat, aateliset, keskiluokan ja tavalliset kansanihmiset. Henkilökuvat ovat kerrassaan herkullisia.
Kirjoittaja sekoittaa mainiosti mukaan tarinaan nykyaikaa ja tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä. Mertaranta selostaa eversti Sandelsin johtamaa taistelua ilmaveiveineen ja Taivas varjele -huutoineen.
Kyytiä saa myös Stora Enson pääjohtaja Jouko Karvinen, joka on henkilöityy esityksessä pehmolelu-Karviseksi. Karvis-kritiikki puree paikalliseen yleisöön, sillä Örn ja Spets esitetään Varkauden paperitehtaan kupeessa, missä paperia tehdään enää vain yhdellä koneella.
Rohkeaa kokeilua Näytelmä rakentuu useista kohtauksista. Vaikka henkilöitä ja tapahtumia on valtavasti, pysyy Örnin ja Spetsin tarina kasassa. Näytelmä peilaa Suomen sotaa kotiin Varkauteen sodan jälkeen Tukholmasta yrittävän kaksikon kautta.
Idea on mainio. Rytmiä historian hurjaan poljentaan tuo se, että katsojat palautetaan tasaisin välein todellisuuteen, siihen, että kyseessä on teatteriesitys.
Yöväen Näyttämö tarjoaa todella tervetullutta ja rohkeaa kokeellisuutta kesäteattereiden ylitsepursuavaan hömppä-ähkyyn.
Kaikki näyttelijät tekevät tasaisen varmaa ja ammattimaista työtä. Kukaan ei säästele itseään. Yksi kiipeää ketterästi puhuu, toinen kaivaa nenää ja kolmas kierii pölyisessä maassa.
Lavastus ja rekvisiitta on niukkaa, mutta kekseliästä ja sopii paremmin kuin hyvin esityksen tyyliin.
Osaava ryhmä panee kaikki peliin. Kesäteatteri Varkaudessa on ollut kuin laboratorio, missä ryhmä sekoitti koeputkessa kaiken tähän asti hankitun ammattitaitonsa. Lopputulos ei ole lainkaan huono, mutta olisi ollut vielä parempi pienellä tiivistämisellä.
Vaikka Örn ja Spets pitävät otteessaan, on kaksi ja puolituntia kovalla ja kaltevalla puupenkillä aika pitkä aika.
Esiintymispaikka, varjoisa monttu ravintolan takapihalla on mainio. Äänentoiston ansiosta liikenteen ja tehtaan äänet eivät häiritse, eivätkä edes hyttyset löytäneet perjantaina kantaesityksen yleisöä.
