Varpaisjärven Korpijärvellä 29.6. Korpijärven kesäperinteitä jatketaan lavalla aikaisemminkin esiintyneiden kumiteräsaappaiden liikuttelemana. Matti-Juhani Karilan kirjoittamassa ilottelussa saappaille pitää löytää uudet jalat. Maanviljelijä Uosukaisen naiskumppani, saapasparin entinen haltija, kun on lähtenyt omille teilleen ja aina Ruotsiin asti. Vaimoehdokkaita hänen tilalleen löytyy useita.
Maalaiskuvioiden askelluksiin kuuluvat jälleen myös paitsi tanssit ja erehdyksiin perustuvat äimistys ja äkkiryntäily myös kunnallisasiat. Henkilöiden joukossa hupailevat kunnanjohtaja, pastori, apteekkari ja pankinjohtaja.
Korpiteatteri näyttelee elokuvasalinomaisissa sisätiloissa, mikä toimivan tuuletuksen vuoksi sopii helteelläkin mainiosti. Näyttämö on syvä ja kapea. Että se sellaisena on otollisempi puhe- kuin liikeilmaisulle, näkyy ainakin Matti Pajulan ohjauksessa.
Saavuthan keinumaan -näytelmässä Pekka Väisäsen tulkitsema Aarne Uosukainen kiskaisee muut henkilöt oman pienen ympyränsä keskelle. Tiivis kohdistus yhteen tyyppiin tuntuu liikunnallisuuden sijasta korostavan repliikkien ja eleiden merkitystä. Näine piirteineen Väisäsen ilmaisu on mainionlaista. Itse näytelmä taas kaipaisi vaikuttavampia vastavoimia ja samalla kertomisen kaarta ja jännitettä.
Sekavanlaisessa väärinkäsitystarinassa maanviljelijä Uosukaisen uskotaan omaavan mahtavia rahavaroja ja ideoita edistää kunnan matkailuelinkeinoa. Silmäätekevät voitelevat häntä siksi moninaisin huomionosoituksin. Niihin liittyen oleellista on sekä heidän että rakkaudennälkäisen Uosukaisen itsensä kannalta saattaa mies asiallisiin naimakauppoihin.
Kohtaukset esittelevät päähenkilön asenteita ja törmäyksiä suhteessa erilaisiin naisiin. Näistä kukaan ei erotu näytelmässä varsinaiseksi persoonaksi, minkä vuoksi heidän tapahtumia liikkeelle sysäävä potentiaalinsa jää vaisuksi. Korpijärvellä katsellaan ennen muuta yhden miehen show'ta.
Pekka Väisänen kokoaa tulkintaansa kimarakaupalla kansankoomikon sävyjä; korpifilosofia, surullisen hahmon uhoajaa, viinamäen irvistelijää tai tuon tuosta hölmistyvää, riemastuvaa ja säikähtävää isoa lasta. Rekisteri on hallussa. Näyttelijäntyö kantaa.
Sivuhenkilöistä on kirjoitettu melko ohuesti perusteltuja luonnoksia. Osat viedään läpi sujuvasti, mutta teksti antaa rooleille enemmän näytöksen kuin näytelmän lähtökohdat. Uosukaisen naisista eläväisin on Marja Kekin emännöitsijä, jonka osuus loppuratkaisussa ymmärrettävästi korostuu.
Tanssilavamusiikkia soitetaan elävänä, mikä virkistää, vaikka laululle ei nyt soinnahda tulenliekkiä alle.
Kuten niin usein kesäteatterissa, merkittäväksi nousee yhteisyys sinänsä. Tekijöinä on jälleen sangen huomattava joukko Korpijärven väkeä.
