Venäjällä ei tarvitse kelloa. Almanakka riittää, sanoo Unto Iivarinen kotonaan Suomen Tervossa.
Iivarinen tietää mistä puhuu. Hän ajoi vuosikymmeniä rekkaa pitkin ja poikin Venäjän kamaraa.
- Kiirettä siellä ei tunneta ollenkaan. Jos ei joku ei onnistu tänään, niin ehkä huomenna. Tullissa on joskus seisottu viikkotolkulla.
Hänen vaimonsa Liisa Iivarinen pyörittämä kuljetusyritys Lisatrans Oy on erikoitunut juuri Venäjän kuljetuksiin.
Lisäksi se on Suomen suurin elävän kalan kuljettaja.
- Tälläkin hetkellä on yksi auto viemässä kalaa Käkisalmelle, sanoo Liisa Iivarinen.
Ajat muuttuvat Unto Iivarinen ajoi ensimmäiset kuormansa Venäjälle jo 1980-luvulla. Niistä ovat ajat muuttuneet.
- Neuvostoliiton aikana siellä vielä uskalsi kulkea. Hommat alkoivat menemään pieleen Venäjän myötä. Nyt ei ihan joka paikkaan uskalla ruveta nukkumaan.
Erikoiskuljetukset Venäjän teillä syövät miestä ja autoa. Yhtiöllä on kaksi autoa viemässä pitkää erikoiskuljetusta Arkangeliin.
- Työ vaatii erikoisjärjestelyjä. Jos kuorma poikkeaa Venäjän mitoista, niin poikkeusta pitää anoa Moskovasta. Kaikki mitataan rajalla ja jos lasti eroaa sentinkin, niin edessä on paluu Suomeen. Uudet luvat kestävät kuukauden.
- Ihan mitä tahansa voi sattua. Venäjä on Venäjä.
Iivarisen kalusto ei juuri jouda seisomaan Tervossa olevan hallin pihamaalla. Esimerkiksi pelkästään Valion ajoissa yksi auto on liikenteessä kuutena päivänä viikossa. Sen mittariin kertyy vuosittain noin 250 000 kilometriä.
Kuljettajista pulaa Pitkiä ulkomaanreissuja ajavia rekkakuskeja alkaa olla hankala löytää.
- Ei sellaisia kuljettajia tahdo enää löytyä. Eivät vaimot halua enää olla yksinhuoltajia, selittää Liisa Iivarinen.
Esimerkiksi Venäjällä kuljettaja saattaa olla ajossa yhtä mittaa useita viikkoja.
- Rekkakuskin työ on vähän sellainen kutsumusammatti. Perhe joutuu väkisin elämään kahta elämää.
Kuljettaminen on kilpailtu ala. Esimerkiksi kartongin ja sellun kuljetukset rajan taakse loppuivat pari vuotta sitten kuin seinään venäläisten tullessa markkinoille.
- Hinnat putosivat niin alas, ettei siinä mahtanut enää mitään. Piti ruveta vähentämään kalustoa, muistelee Unto Iivarinen.
Silloin olivat ajohanskat lähellä joutaa naulaan.
- Lopettaminen oli lähellä. Ajateltiin jättää yksi auto ja ajaa jotain pientä, jatkaa Liisa Iivarinen.
Taantuma tuntuu Yhteydenotot alkoivat vähitellen lisääntymään. Erikoiskuljetuksille kuten kalanpoikasten kuljetukselle oli kysyntää.
- Lama näkyy vieläkin ja kuljetuksia on vähemmän. Lisäksi kuuma kesä verotti sen, ettei kalankuljetuksia ole ollut yhtä paljon, sanoo Liisa Iivarinen.
Vapaaherraksi jättäytynyt Unto Herranen on tehnyt viime aikoina enemmän polttopuita ja pihahommia.
Lastenlasten kanssa tulee vietettyä aikaa paljon. Roni Iivariselle ukki on tärkeä mies.
- Rekkajuttuja katsellaan ja luetaan konepörssiä iltasaduksi, naurahtaa Unto Iivarinen.
Savon Sanomien taloussivuilla julkaistaan Onnistunut yritys -juttusarjaa. Aiemmat osat voit lukea netistä:
