| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Poliitikot kerjäävät, yrittäjät pelkäävät
29.5.2008 0:01 (Päivitetty 29.5.2008 0:01)
Oven takana on jono. Sen tietää kun vaalit ovat lähellä. Jonossa seisoo poliitikkoja - käsi ojossa. He haluavat painattaa mainoksia, jakaa niitä ja ostaa ilmoitustilaa sanomalehdistä ja mainosaikaa televisiosta. Kallista lystiä, jolle on löydyttävä maksaja.
Ja maksaja on tietysti yrittäjä. Hän istuu huoneessa, oven takana ja miettii, mitä tehdä. Sen kun tietää, että rahaa on jaettava kaikille tai ei kenellekään.
Ja kun ei kenellekään -linja ei voi pitää, kaikille on annettava jotakin. Yrittäjällä ei ole vara suututtaa mahdollisia tulevia päättäjiä, jos aikoo säilyttää mahdollisuutensa laajentaa yritystoimintaa tulevaisuudessa. Tasasummako kaikille, vai pitäisikö tehdä joku jaottelu, vai miten tekisi, että olisi edes jotain järkeä?
Jotenkin noin se on mennyt. Monessa firmassa. Siksi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry. on ollut kuin ihmepelastus raharikkaille.
Julkisuuden valokeilaan ovat nousseet KMS:n taustalta Nova-konsernin johtajat Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki. Kaksikko on hoidellut Toivo Sukarin ja Kyösti Kakkosen kauppaketjujen laajentumisneuvotteluja eri puolilla Suomea. Uutisoinnin yhteydessä on mainittu myös Kuopio.
Merisalo onkin Kuopiossa tuttu mies. Hän on juuri se heppu, joka junaili Maxi Kodintukulle paikan Leväselle ja huonekalukeskittymän toiselle puolelle katua.
Merisalon piikkiin ainakin osittain menee sekin, että toinen Lidl sai paikkansa siitä, missä nyt on vieressä Motonet. Merisalon aktiivisuus edesauttoi sitä, että Kuopiossa puhkesi vuosikausia jatkunut kaavoituskupla, joka esti vähittäiskaupan ketjujen rantautumisen Kuopioon.
Kaavoittajalla oli sellainen käsitys, että kaupungin teknisessä virastossa pesii suurin viisaus sen suhteen, mitä kauppaketjuja Kuopioon otetaan vastaan. Kuopiosta oli vähällä tulla kahden ketjun kaupunki: K:n ja varsinkin S:n.
Kaavoitus ennätti olla paikallisen kauppakamarinkin murhe vuosikausia. Vaan ei ole enää, kiitos mm. Merisalon.
Minun tietääkseni Merisalo ei rahoittanut Kuopiossa kenenkään vaaleja saadakseen asiat rullaamaan.
Julkinen painostus eli lähinnä Savon Sanomat piti huolen siitä, että kuopiolaiset saivat tietää mitä kauppaketjuja olisi tulossa jos vain kaavoittaja päästäisi ne Kuopioon.
Vaalirahoitusjärjestelmä on tehtävä täysin avoimeksi. Samalla pitää muistaa, että ne yritykset, jotka jakavat vaalirahaa, eivät ole lähtökohtaisesti roistoja. Vastaavasti myöskään rahan vastaanottajat eivät ole lähtökohtaisesti roistoja.
Riihi-säätiön esimerkki Oulusta osoittaa sen, ettei rahaliikenne ole poliittisen kentän vasemmalla laidalla välttämättä yhtään puhtaampaa kuin oikealla. Se todistaa myös sen vaatimuksen oikeaksi, että vaalirahaa jakavien säätiöiden ja yhdistysten eli myös työväenyhdistysten tulee alistaa omat tulonlähteensä ulkopuoliselle tarkastukselle.
Vaalirahoitusjärjestelmän avoimuuskaan ei voi estää korruptiota, joka on eri asia kuin vaalirahoitus.
Tiedän, että taannoin eräs kiinteistöalan toimija osti läjän Juhani Palmun taulujaja jakoi niitä sopiville virkamiehille ja luottamushenkilöille voitelumielessä.
Tauluja ei ollut yrityksellä, vaan tämä kiinteistöalan toimija oli ostanut ne omiin nimiinsä. Jälkiä ei jäänyt.
Kirjoittaja on yhteiskuntatoimituksen esimies.


