Pelastettavasta tulikin lopulta pelastaja

Eestinhevosen suojelu alkoi todenteolla Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin puhtaita eestinhevosia oli jäljellä enää 200-300 yksilöä.

Kolhooseissa oli jo pitkään suosittu alkuperäisrotua suurempaa torinhevosta, jota pidettiin eestinhevosta monipuolisempana rotuna. Puhtaita eestinhevosia on nyt noin 1 500, ja joka vuosi syntyy kymmeniä varsoja. Samalla on ajantasaistettu saatu myös hevosten rekisteri eli tiedetään niiden sukulinjat.

Nykyisin eestinhevonen auttaa myös muita alkuperäisrotuja. Puolensataa eestinhevosta on viety ruotsalaiseen Öölantiin, jossa ne osallistuvat saaren omaa hevosrodun palauttamiseen.

Euroopan Unioni tukee alkuperäisrotuja, mikä on lisännyt myös eestinhevosen kasvatusta. Virossa on oivallettu rodun ympäristöystävällisyys. Ponikokoista kavioeläintä käytetään muun muassa umpeenkasvaneiden rantaniittyjen perkaajana.

Elokuvantekijä Ago Ruus on tehnyt kaksi dokumenttia katoamisen partaalla käyneestä rodusta. Nykyään hän toimii Eestinhevosen suojeluyhdistyksen puheenjohtajana.

- Eestinhevosen kaltaista eläintä ei ole muualla, joten sitä pitää suojella, Ruus sanoo.

- Määrä ei ole tärkein, vaan rodun laatu.

Eestinhevosta on risteytetty muun muassa arabialaisen ja suomenhevosen kanssa.

Eestinhevosille järjestetään Virossa omia kilpailuluokkia niin este-, koulu- kuin matkaratsastuksessakin. Ruusin mukaan hevonen sopiikin hyvin matkaratsastukseen kestävyytensä takia. Suomessa eestinhevosia on nähty myös valjakkoajossa.

- Eestinhevoselle pitää löytää käyttöä, sillä ei ole mitään järkeä pitää hevosta notkumassa jossakin aitauksen nurkassa, Ruus sanoo.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious