Sini, Litla, töltti, passi ja ravi

Kuva: Elina Laukkarinen

Litla Rós on Sini Kaukisen tuleva kumppani islanninhevoskilpailuissa. Talvella varsova hevonen joutuu ensi kesänä pitämään vauvalomaa.

- Pois alta!

Viisivuotias Sini Kaukinen ei paljon piitannut, kun vanhemmat yrittivät hillitä shetlannin- poni Peten selkään päässyttä tyttöä.

- Satulan ja pepun välissä oli melkein puoli metriä ilmaa, kun tyttö päästeli menemään, muistelee äiti Birgitta Kaukinen Sinin ensimmäisiä ratsastuskokemuksia.

Nyt, yksitoista vuotta myöhemmin, Sinin kaulalla komeilee SM-pronssimitali. Poni on vaihtunut Pinna-hevoseksi, ja mitali ripustettiin Sinin kaulaan heti ensimmäisissä SM-kilpailuissa. Sinin ja Pinnan laji on islanninhevosten askellajiratsastus.

- Ei sinne missään nimessä lähdetty vielä mitalia hakemaan, uskottelee Sini.

Liki parinkymmenen kilpailijan joukossa kolmas sija on ensikertalaiselle mallikas saavutus.

Islanninhevosilla omat kisat

Tästä aiheutuvat omat ongelmansa - esimerkiksi islantilaiset hevosharrastajat eivät voi omilla hevosillaan tulla mantereelle kilpailemaan, sillä jos he tuovat hevosen pois Islannista, ei sitä saa enää viedä sinne takaisin. Samoin saarelle menevillä ei pysty olemaan oma hevonen mukana.

Issikoilla kilpaileminen eroaa muiden rotujen vastaavasta.

Lyhyehköllä, noin neljänneskilometrin mittaisella ovaalin muotoisella radalla juostavassa kilpailussa arvostellaan pääasiassa vain erilaisia askellajeja. Nopeudella ei kilpailla.

Lajista riippuen arvostellaan joko vain yksi tai useampi askelmuoto. "Täysottelussa" mukana on viisi askellajia.

Arvosteluperusteina on suorituksen täsmällisyys, askellajin puhtaus, ja tietenkin kokonaisuuden näyttävyys.

Töltti, passi, ravi, laukka...

Ravissa hevosen ristikkäiset jalat liikkuvat samaan tahtiin, ja passissa saman puolen jalat ovat tahdissa samaan tapaan kuin kamelilla. Töltti on näiden välimuoto. Hevosella on tässä nelitahtisessa etenemismuodossa koko ajan vähintään yksi jalka maassa, ja varsinkin niinsanotussa lisätyssä töltissä vauhtia piisaa kuin laukassa ikään.

Pari vuotta kovaa treeniä

Aiemmin Sinin valmennus oli äiti Birgitan vastuulla.

- Sinin pronssimitali on aika pitkälti Tainan ansiota, kehuu Birgitta Kaukinen.

- Hän huolehtii ja kannustaa valmennettaviaan myös kilpailuissa.

Kumpi askellusten onnistumisessa on sitten tärkeämpi, hevonen vai ratsastaja?

- Yhteistyöstähän siinä on kysymys, toteaa Birgitta.

- Sinin kilpailemisesta voi sanoa, että hän saa kyllä lisäpisteitä nimenomaan ratsastamisesta.

- Niin, kyllä ne tuomarit näkevät, ratsastaako kilpailija vai istuuko hän vain hevosen kyydissä, lisää jo yksitoista vuottaponien selässä viihtynyt Sini.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious