Gerbiilit nakertavat pahvia kuin silppurikisoissa

Kuva: Kari Rouhiainen

Piia Ruuskan gerbiilit Beetlejuice ja Varrella virran silppuroivat Jyväskylän jyrsijänäyttelyssä vessapaperirullan halki nopeimmin.

Ei jyrsijää suotta jyrsijäksi kutsuta. Ne nauttivat nakertelusta eivätkä voi elää ilman jyrsittävää. Tämä pitää ottaa huomioon niin sisustamisessa kuin eläimen käyttäytymisessäkin. Jyrsittävä esine tuetaan ylähampaita vasten.

Jyrsijän etuhampaat kasvavat koko ajan. Nakertelemalla jyrsijät pitävät etuhampaansa sopivan pituisina ja terävinä.

Jos nakerreltavaa ei ole, hampaat kasvavat liikaa ja aiheuttavat huolia muun muassa syödessä. Eläinlääkäri voi lyhentää hampaita leikkaamalla. Leikkaaminen on kuitenkin äärimmäinen keino.

Innokkaat gerbiilit

Lemmikkijyrsijöistä gerbiili kuuluu nakertelijoiden kärkeen. Sen terraariossa tulisikin olla jatkuvasti jotain silputtavaa. Jyrsijänäyttelyissä tämä jyrsimisominaisuus on huomioitu leikkimielisessä oheisohjelmassa, silppurikisassa. Kisaan saavat osallistua kaikki jyrsijät, mutta gerbiilit tuntuvat innostuvan silppuroinnista eniten ja pärjäävätkin tässä lajissa parhaiten.

Silppurikisassa jyrsitään tyhjää vessapaperirullaa viisi minuuttia. Pisteitä saa sen mukaan, kuinka pitkälle rullaa on jyrsitty.

Pikkueläimen suussa on suuret ja tukevat etuhampaat niin ylä- kuin alaleuassakin. Tarkkaan ottaen alaleuka tekee jyrsintätyön. 20 pistettä rapsahtaa, kun rulla on halkaistu kokonaan. Ja nopein voittaa. Mono-luokassa jyrsitään yksin ja stereo-luokassa pareittain.

Äskettäin Jyväskylän jyrsijänäyttelyssä stereo-luokan kokeneet kisakaverukset Beetlejuice ja Varrella virran silppuroivat voittoon. Niiden omistaja, haapajärveläinen Piia Ruuska kertoo silppureidensa tuhoavan pahvia kotioloissakin ahkeraan. Iso kananmunakenno murenee alle puolessa tunnissa.

– Jos ei oteta lukuun sitä, että luonnossa ei ole vessapaperirullia, niin muutoin tämä on kyllä gerbiilille hyvin luonnollista puuhaa, toteaa Gerbiiliyhdistyksen puheenjohtaja Maria Öhman.

Sohvakin käy

Gerbiili on pieni aroeläin, joka pyrkii luonnossa silppuamaan kuivat ruohonkorret nähdäkseen paremmin ympärilleen. Jyrsimisen ohessa ominaista on kaivaminen.

– Silppua, tarkkaile ympäristöä, juokse pakoon ja kaiva suojaksesi kolo maahan. Siinä gerbiilin toimintamalli lyhykäisyydessään. Toki ne nakertelevat myös pesätarpeita, Öhman kertoo.

Kotioloissakin gerbiili pyrkii nakertamaan kaikkea eteensä tulevan. Joskus se on sille tarkoitettu pahvi- tai puupala, joskus sohvannurkka tai omistajan hiha. Silppuroitavaksi sopivat päällystämätön pahvi (ei maitopurkit) tai oksanpalaset. Oksia tulee kuitenkin pitää ennen häkkiin laittamista uunissa loisten häätämiseksi.

– Gerbiilikodeista ei yleensä pahvijätettä jää. Kaikki silputaan, sanoo Öhman hymyillen.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious