Martta herkutteli jouluna rosollilla ja pipareilla

Kuva: Laura Lantta

Joulun kunniaksi minipossu Martta sai kaulaansa punaisen silkkirusetin. Juhlaan kuului myös vierailu sisätiloissa ja suklaakonvehdin nauttiminen.

Tähän maailman aikaan kaikki tuntuvat puhuvan sioista, joten niin tehdään myös Lemmikit-palstalla. Joulukuun tähtemme on minipossu Martta, 9,5-vuotias vietnamilainen roikkovatsasika.

Martta ei ole flunssainen pandemiankaan aikana. Se saa elää onnellista sianelämää lämpimässä tallissaan tonkien ja pihapiirissä ulkoillen. Ja jouluna Martta juhlii pidettynä perheen parissa.

Saipa se kerran oman joulukortinkin läheisen maatilan isännältä.

Vieraista ihmisistä tai ylenpalttisesta paijaamisesta Martta ei juuri välitä, mutta perheen parissa se on oma itsensä. Jouluaattona Martta sai aiempien joulujen tapaan kaulaansa punaisen silkkirusetin ja pääsi tallistaan vierailulle sisälle taloon.

Keittiössä se sai jouluherkkunsa, suklaakonvehdin ja piparin.

– Sai Martta toisenkin konvehdin. Se ei millään tahtoisi lähteä sisältä takaisin talliinsa, joten se pitää aina houkutella suklaalla ulos talosta, kertoo Martan emäntä Päivi Lantta.

– Jotkut pitävät minisikaa sisätiloissa jatkuvasti, mutta itse en tekisi niin. Minisika on kyllä siisti lemmikki, mutta kova tonkimaan ja kääntämään paikkoja kärsällään, Lantta kertoo.

Nimi ei enne

Vaikka nimi minisika väittää Martan olevan pieni, se oli sitä vain pikkupossuna. Muutamassa vuodessa se yli kymmenkertaisti painonsa ja komistui possusta siaksi.

Martta on hyvin pitkä ja leveä, korkeudeltaan puolisen metriä. Nimensä mukaisesti roikkovatsasian maha roikkuu. Sillä on lyhyet ketterät jalat ja suora saparo.

Talvisin minisika kasvattaa kesäkarvaa paksumman turkin. Myös sorkkia pitää tarkkailla talviaikaan, sillä ne eivät kulu yhtä paljon kuin kesällä.

– Minisian sorkat pitää vuolla, jos ne kasvavat liian pitkiksi. Viime kesänä keksin hyvän keinon sorkkien lyhentämiseen: oksasakset, Päivi Lantta kertoo.

Kesällä Martan nautiskellessa auringosta sorkanleikkuu sujui sen huomaamatta, mutta aina näin ei ole. Silloin tarvitaan oveluutta.

– Kaveri rapsuttaa Marttaa kepillä samalla kun toinen leikkaa sorkkia. Kepillä rapsuttamisesta Martta pitää kovasti, eikä siksi puutu leikkaamiseen, Lantta toteaa.

Kinkku kuuluu jouluun

Martan joulu jatkuu piparinhakureissun jälkeenkin. Se saa maistella jouluruokien tähteitä ja nauttiikin juhlaruoista kovasti. Laatikot maistuvat ja etenkin rosolli on sen suurta herkkua.

Päivän muuhun ohjelmaan kuuluu jokapäiväinen ulkoilu. Martta käy hevosten tallissa tarpeillaan ja jää sitten pihaan tutkimaan paikkoja.

Emännän lähtiessä lenkille perheen koirien kanssa Martta saattaa liittyä joukon jatkoksi. Joskus porukassa ulkoilee vielä kissakin.

Lumesta Martta ei ole moksiskaan. Joskaan se ei töpöjaloillaan pysty liikkumaan kovin syvässä hangessa. Polkuja pitkin liikkuminen sujuu hyvin.

Pitkään minisika ei pakkasessa viihdy ja sillä onkin aina mahdollisuus palata takaisin talliinsa.

Mutta löytyikö minipossukodin isäntäväen joulupöydästä kinkku?

– Kyllä kinkku kuuluu meidän jouluun. Mutta se on ehdottomasti luomukinkku. Kun sika saa liikkua ja tonkia kärsällään, se on onnellinen sika. Ja sellaista sianlihaa voi hyvällä omallatunnolla syödäkin, Lantta toteaa.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious