Siilikaksoset kasvavat gramman päivässä

Näille afrikkalaisille kääpiösiileille maistuvat nisämaidon lisäksi buffalomadot, kissan kuivamuona ja laktoositon maitojuoma.

Vielä nimettömät kaksostyttäret tuhisevat uteliaina ympäristöään nuuskien. Oma pesä on jo koluttu, ja pikkuiset siilinjalat vievät yllättävän vikkelästi tutustumaan maailmaan.

Tärkein työkalu afrikkalaisen kääpiösiilin maailmanvalloituksessa on nenä. Hajuaisti kertoo yöeläimelle, mitä sen edessä on – mitä voi maistaa ja mikä kannattaa kiertää kauempaa.

Hieman yli neliviikkoisina Audrey-emo päästää pienokaisensa jo vähän seikkailemaan. Pian emo taitaa jo toivoakin, että tyttäret pärjäisivät ilman nisämaitoa ja olisivat omatoimisia. Muutto uusiin koteihin on edessä noin kahdeksan viikon iässä.

Sullahden Audrey tapasi vaalean ja komean Kumpulan Robertin joulukuussa. Pari viikkoa myöhemmin sille oli kertynyt lisägrammoja, mistä arvattiin treffien olleen onnistuneet.

Tasan 35 päivää myöhemmin se alkoi tuhahdella hieman normaalia enemmän ja sisustaa fleecestä ommeltua pesäänsä sanomalehden ja vessapaperin palasilla. Seuraavana aamuna kuuluikin piipitystä pesästä.

– Viiteen vuorokauteen poikasia ei saa mennä kurkkimaan. Vaarana on, että emo hylkää tai syö poikasensa, jos sitä häiritään, kertoo Audreyn omistaja Tarja Tervo.

Hän kasvattaa kääpiösiilejä yhdessä äitinsä kanssa Suolahden siilit -kasvattajanimellä.

Hän on ommellut poikaspesän kattoon vetoketjun, jota raottamalla pienten määrän saattoi tarkistaa nopeasti emon käydessä ruokakupilla.

Viisipäiväiset sisarukset olivat parin sentin mittaisia vaaleanpunaisia toukkia. Siileiksi ne tunnisti selän pehmoisista pienistä vauvapiikeistä. Silmät olivat ummessa, eikä vatsapuolella ollut vielä suojakarvaa.

Vaahtopallo talteen

Kolme ensimmäistä viikkoa pienet kaksostytöt viettivät pesässä kasvaen nisämaidon voimalla. Sitten niiden silmät aukesivat ja uteliaisuus vei piipahduksille pesän ulkopuolellekin. Neliviikkoisina ne maistelevat jo aikuisten ruokiakin, onhan niille juuri puhjennut maitohampaat.

– Ensimmäisten seikkailujen aikaan emo oli hyvin huolissaan. Se yritti tukkia pesää, jotta pienet eivät karkaisi. Ja jos ne pääsivät pesästä, se lähti kiireesti näyttämään niille reittiä takaisin. Jotkut emot jopa vetävät poikasensa pyllypiikeistä takaisin pesään, Tervo kertoo.

Ensimmäiset tutustumiset uusiin hajuihin ja aikuisten siilien ruokavalioon tapahtuivat niin kutsutusti vaahtistelemalla. Kiinnostavaa kohdetta nuolemalla ja pureskelemalla siili muodostaa syljestä vaahtopallon, jonka sitten laittaa talteen piikistöönsä.

Nyt tyttösille maistuvat nisämaidon lisäksi buffalomadot, kissan kuivamuona ja laktoositon maitojuoma. Painokin on noussut reipasta gramman päivävauhtia. Uusiin koteihin lähtiessään vaaka näyttää noin 200 grammaa.

Audreyn esikoiset muuttavat Jämsään ja Seinäjoelle. Viikon verran ennen muuttoa emo saa huokaista, kun jälkikasvu siirretään omiin pesiinsä. Näin uusille omistajille osataan kertoa lemmikkiensä ruokavaliosta, ja pikkusiilit saavat totutella olemaan erossa emostaan tuttujen hajujen ympäröimänä.

– Emo ei yleensä juurikaan ikävöi tuossa vaiheessa poikastensa perään. Päinvastoin. Poikaset ovat jo itsenäisiä, Tervo kertoo.

Uusiin koteihin pakataan mukaan poikasajan fleecepesä, jonka tutut hajut tuovat pikkusiilille turvallisen tunteen.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious