Vikkelät viiksi-niekat

Outi Ahtiaisen rottapojat tykkäävät kiipeillä emäntänsä sylissä ja olkapäillä. Kuvat: Jukka Gröndahl

Rotta on fiksu eläin ja tuntee omistajansa.

Pikku-Ukon ja Pontson viikset vipattavat vimmatusti. Täällä tuoksuu oudoilta otuksilta. Siimahännät kiipeilevät omistajansa Outi Ahtiaisen olkapäillä. Pikku-Ukkoa hiukan pelottaa, se työntää päänsä piilon käsivarren alle.

Ahtiaisen reippaat rottapojat ovat yhdeksän kuukauden ikäisiä. Rotat ovat väriltään PEW eli pink eyed white. Sileäkarvaiset lemmikit eivät omistajan mukaan ihan täytä värimääritelmää.

Rottiin Ahtiainen päätyi, kun halusi seurallisia lemmikeitä.

- Rotat ovat tosi älykkäitä jyrsijöitä. Niiden kanssa voi touhuta monenlaisia juttuja. Ne oppivat helposti temppuja. Rottien kanssa voi harrastaa myös agilitya. Heurekassa rotat pelaavat koripalloa.

- Rotat kaipaavat seuraa, ja niitä pitää olla vähintään kaksi. Ne kaipaavat myös toimintaa, yksin häkissä ne eivät viihdy.

Ahtiainen sanoo, että hänelle Pontso ja Pikku-Ukko tuottavat paljon iloa.

Hiiristä alku jyrsijäfaniksi

Eläimet ovat kuuluneet aina siilinjärveläisen Outi Ahtiaisen elämään. Pienenä hän haaveili eläinlääkärin työstä. Nyt hän työskentelee lemmikkiliikkeessä.

Jyrsijöistä hän on ollut kiinnostunut koko ikänsä. Pikkutyttönä hän hoivasi hiiriä ja hamsteria. Perheessä oli myös marsu. Ensimmäiset lemmikkirotat hän hankki vasta muutama vuosi sitten.

- En osaa sanoa, mistä eläinrakkauteni kumpuaa. Eläimet tuntuvat vain omalta jutulta.

- Ne ovat osa arkea ja elämääni. Vaikea kuvitella, ettei mitään olisi kotona. Tuntuisi tyhjältä. Työni ja vapaa-aikani pyörivät eläinten ympärillä.

Ahtiaisella on rottien lisäksi myös kääpiösnautseri Tessa. Sen kanssa kanssa hän harrastaa agilitya ja tottelevaisuuskoulutusta eli TOKOa.

- Hassua, että rotu on ollut alkujaan rottakoira. Sitä on käytetty pienjyrsijöitten pyydystämiseen. Tessa ei onneksi jahtaa Pontsoa ja Pikku-Ukkoa. Kun Tessalla oli valeraskaus, se hoiti rottia pentuinaan.

Ahtiaisen avomies ei alkuun ollut kovin ystävä rottien kanssa. Ei hän vieläkään ole rottafani eikä ota niitä syliin vapaaehtoisesti.

Jotkut vain inhoavat

Pontson ja Pikku-Ukon koti on häkki, jonka ovi on 24 tuntia auki. Rotat pääsevät ulos aina kun haluavat. Tosin ne asuvat omassa huoneessa, jossa sähköjohdot piilotettu jyrsijöiden hampaiden ulottuvilta.

Rotat ovat kaikkiruokaisia. Perusruokana on rotille tarkoitettu siemensekoitus. Lisäksi ne saavat kasvis- ja eläinperäistä ravintoa: hedelmiä, keitettyä riisiä, pari kertaa viikossa paistettua jauhelihaa.

Juusto maistuu erinomaisesti. Herkkua ovat vauvanruuat.

Joka päivä Ahtiainen seurustelee rottiensa kanssa. Ne kiipeilevät syliin, istumaan olkapäälle. Rotat tunnistavat emäntänsä äänestä.

Rotatkaan eivät ole samasta muotista. Aikaisemmat tyttörotat olivat paljon vilkkaampia kuin nykyiset pojat. Nämä pojat tykkäävät syödä ja nukkua.

- Monia rotta iljettää. Joitakin karvaton häntä inhottaa. Rotta jakaa mielipiteet, sen tiedän. Jotkut kaveritkaan eivät tule samaan huoneeseen rottien kanssa. Kannattaa unohtaa ennakkoluulot, rotat ovat mukavia ja kilttejä lemmikeitä, Ahtiainen vakuuttaa.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious