EmediateAd

Ainahan karhusta kuvan saa

A A
9.8.2010 12:56 (Päivitetty 9.8.2010 12:56)

Lisää aiheesta

Seppo Kononen

Näky on hellyttävä. Paksu karhu istua römöttää maha pystyssä suomättäällä ja peilailee itseään aamuauringossa.

Kerro, kerro kuvastin -tarina suoraan suomalaisesta eläinmaailmasta, vaikka peililtä näyttävä kapistus on todellisuudessa kiiltelevä lohen pää. Tällä kuvalla Savon Sanomien ja Karjalaisen eräsivujen pitkäaikainen vakioavustaja Kimmo Pöri lunasti lopullisesti paikkansa suomalaisten luonto- ja eräkuvaajien etujoukossa nappaamalla voiton Metsästys ja kalastus -lehden arvostetussa kalenterikuvakilpailussa.

Kuhmon Viiksimossa kameraan jäänyt lystikäs karhukuva riippuu ensi vuonna monen erämiehen seinällä. Pöri itse sanoo voittokuvastaan, että sitä katsoessa on helppo ymmärtää, miksi entisajan metsäsuomalaiset näkivät karhussa hyvin inhimillisiä ja joskus suorastaan jumalisia piirteitä ja pyysivät anteeksi, jos tulivat sen surmanneeksi.

Sinällään Kimmo Pöri ei odottanut menestystä juuri karhukuvalla, koska suurpedoista karhua on kuvattu ylivoimaisesti eniten ja hyviä kuvia on kertynyt sen vuoksi vuosien saatossa runsain määrin.

Linssiluteeksi on karhu päässyt siksi, että sen kuvaaminen on paljon yksinkertaisempaa kuin muiden suurpetojen. Karhu arvostaa säännöllisiä elintapoja. Se käyttää lähes aina samoja polkuja ja kulkee reitillään niin tarkasti, että sitä seuraava ihminen voi tarkistaa kellonsa sen tulosta.

Kuvaamista auttaa ennen muuta se, että karhu oppii nopeasti ruokailemaan haaskalta. Paras ruoka-aika on menossa juuri nyt elokuussa, kun eläimet ryhtyvät lihottamaan itseään talvikuntoon.

Kuvaajana Pöri laskee plussaksi, että karhu ei hätkähdä myöskään kameran laukaisijan napsahdusta.

Ahma kuin karhu
Toinen yhtä rauhallinen kuvattava on pienin suurpeto, ahma, joka hyvin usein etsii elantonsa karhun jalanjäljiltä. Karhuun verrattuna ahma on kuitenkin huomattavasti epävarmempi kuvattava, koska se ei pysähdy haaskalle kovinkaan pitkäksi aikaa, vaan lähtee lenkeille, jotka saattavat kestää hyvinkin epämääräisen ajan - viikon, pari.

Sudet ovat sitten jo vaikeampi juttu, koska ne eivät juuri piittaa vakioreiteistä.

Tosin on havaittu susien kulkevan karhujen perässä, mutta metsän kuninkaan rinnalla susi on tavattoman ihmisarka. Kimmo Pöri kertoo, että vasta aivan äskettäin on huomattu ensimmäisen kerran susien oppineen tulemaan säännöllisesti haaskalle. Tämä ihme tapahtui Kuhmon Viiksimossa, joka on yksi Pörin tärkeimpiä kuvaustyömaita Lieksan erämaitten ohella.

Pörin mukaan suden kuvaamisessa tarvitaan hyviä ystäviä ja ammattiveljiä. Erityisesti hän kiittää omalta kohdaltaan kuhmolaista Kari Kemppaista, joka on noussut maailmanmaineeseen susien elämästä kertovilla elokuvillaan.

Suurpedoista on ehdottomasti vaikein kuvattava Kimmo Pörin mukaan tupsukorvainen ilves.

Ilveskanta on kyllä nykyisellään runsas, joten eläimiä liikkuu kyllä metsissä. Kameran eteen ilvestä on kuitenkin liki mahdotonta pysäyttää, kun se ei pysähdy haaskalle.

- Villinä metsässä kulkeva ilves on siten vielä kuvaamaton, Pöri sanoo.

Kommentoi artikkelia