| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Haavoittunut karhu hyökkää
Veli Röyttä näyttää, miten pieni tappava osuma-ala karhulla on.
Hyvänkin osuman jälkeen karhu saattaa yllättäen hyökätä kohti metsästäjä.
Riikinnevan ampumaradalle Varkauteen on kokoontunut parikymmentä Toivalan Metsäkoulun riista-alan osaajakurssin opiskelijaa.
Päivän aikana harjoitellaan muun muassa päälle hyökkäävän karhun pysäyttämistä sekä haulikolla että kiväärillä.
- Tositilanne olisi kuin yrittäisi osua 50 kilometrin tuntivauhdilla liikkuvaan ja samalla pomppivaan tennispalloon, SRVA-kouluttaja Pentti Tiihonen Leppävirran-Varkauden-riistanhoitoyhdistyksestä vertaa.
- Ilman harjoittelua temppu ei onnistu, hän jatkaa. Tiihosen kaverina toimii leppävirtalainen Veli Röyttä. Hänen tehtävänään on valvoa ammuntaa ja antaa karhutaululle sopivasti vauhtia.
Muutama vuosi sitten Maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta luodun SRVA (suurriistavirka-apu) -organisaation tavoitteena on, että maamme jokaisessa riistanhoitoyhdistyksessä olisi henkilöitä, jotka tarvittaessa olisivat koirineen viranomaisten käytettävissä haavoittunutta tai loukkaantunutta suurriistaa jäljitettäessä.
Sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa on Tiihosen mukaan ollut pitempään käytössä toimintamalli, jossa esimerkiksi ihmisten pariin tunkeutuva karhu koetetaan ensin karkottaa paikalta.
- Sille pyritään tuottamaan epämiellyttäviä muistijälkiä ihmisten kohtaamisesta.
- Käytössä on tehtävään koulutettuja koiria, erilaisia karkotuspatruunoita sekä kumiluoteja, Tiihonen luettelee.
Myös karhun nukuttamista ja siirtämistä jopa satojen kilomerien päähän on kokeiltu, mutta useimmiten nalle palaa ajan myötä takaisin.
- Karhuja joudutaan silti lopettamaan hyvin harvoin. Haavoittuneet tai loukkaantuneet yksilöt ovat tietysti asia erikseen, Tiihonen sanoo.
Näitä tilanteita varten rapakon takana on jo pitkään harjoiteltu päälle ryntäävän karhun pysäyttämistä haulikolla erityisillä ampumaradoilla.
- Tätä mallia ollaan tuomassa nyt Suomeen, Tiihonen valottaa SRVA:n perusajatusta.
Petokonfliktien varalle
Leppävirran ja Varkauden alueella ollaan edelläkävijöitä hyökkäävän karhun kohtaamisen harjoittelussa. Riikinnevalla on koulutettu SRVA -metsästäjiä vuoden ajan.
- Tietääksemme muualla vasta suunnitellaan tähän koulutukseen sopivia rakenteita, Tiihonen tietää.
Karhukannan edelleen vahvistuessa konfliktit suurpetojen ja ihmisen välillä tulevat Tiihosen mukaan väistämättä lisääntymään.
- Viime aikoina on tullut useampia karhuhälytyksiä joka vuosi.
Karhuja loukkaantuu yhä enemmän kolareiden seurauksena. Myös muulla tavoin vammautuneet kontiot hakeutuvat usein ihmisasumusten lähelle helpon ravinnon toivossa. Joskus terveetkin karhut yksinkertaisesti harhautuvat taajamiin.
- Loukkaantunut tai paniikkiin joutunut karhu on aina vaarallinen. Siksi sen jäljittämiseen, karkottamiseen tai lopettamiseen tarvitaan erikoisosaamista, karhumetsällä itsekin syksyisin viihtyvä Tiihonen painottaa.
Hänellä on vuosikymmenien kokemus myös kolareissa loukkaantuneiden hirvien jäljestämisestä ja lopettamisesta.
- Pahimpina vuosina hälytyksiä saattoi tulla liki kolmekymmentä vuodessa. Kolaripaikalle on lähdetty jopa juhannuksena ja jouluaattona, Tiihonen muistelee.
|
|
