| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Karhujahtiin ajavalla koiralla
Pekka Kunnaksen pihalta Tohmajärven Värtsilässä on 170 metriä Venäjän puoleiseen kuusimetsään. Noissa metsissä elelee karhuja, ja viimekin kesänä Kunnas kertoo katselleensa vaimonsa kanssa pihapellossa yhtäaikaa käyskennelleitä viittä nallea. Joku muu oli nähnyt jossain kahdeksankin.
Eipä siis ihme, jos Kunnas on muun riistan ohella myös karhun metsästäjä.
Pihalla omissa aitauksissaan haukahtelee ja haukottelee kolme norjanharmaapystykorvaa ja uusin viettelys Kunnaksen ja Joona Laakkosen yhdessä omistama plotthound, meikäläisittäin plotti.
Viralliselta nimeltään Ursus Agnes, tuttavallisemmin Agnes, on puolitoistavuotiaana vielä pikkaisen pentuhuima, mutta Kunnas odottaa siitä kelpo karhukoiraa, jolla on uusia taitoja.
Plotthound on perusluonteeltaan rohkea ja päättäväinen ajava koira, jonka vahvuuksia ovat haku ja löytäminen, sekä ominaispiirteenä myös seisontahaukku. Sitä käytetään sen kotiseuduilla USA:ssa ja Kanadassa juuri karhun metsästyksessä.
Plotti on hyvä jäljittämään huonommin haisevaa jälkeä, eikä sitä pitäisi haitata esimerkiksi hirven tuoksut sillä lailla kuin myös hirvikoirina käytettäviä pystykorvaisia karhua haukkuvia koiria.
– Kylmän jäljen jälettäminen on se asia; 1...8 tuntia, vuorokausi on karhulla liikaa.
– Jos otusta ei löydä, ei saa tilannettakaan päälle, Kunnas selvittää.
Plotteja vielä vähän
Plotteja on Suomessa vasta kymmenkunta. Ruotsiin laji rantautui 6–7 vuotta sitten, ja siellä koiria on noin 200. Kunnaksen ja vierailulle pistäytyneen Sami Piiroisen kahdeksankuukautinen koira on hankittu juuri Ruotsista.
Kunnas ja Piiroinen toppuuttelevat uuden koiran ominaisuuksista liikoja luulevia. Miehet muistuttavat, että yhdelläkään Suomessa olevalla koiralla ei vielä ole niin sanotusti kovaa tilannetta alla.
Ruotsin kokemukset toki tuovat ainakin odotuksia, sillä siellä useita kymmeniä prosentteja karhuista ammutaan juuri ploteilta.
Jahti yhteispeliä
Jahdissa koira ja isäntä tekevät työt yhdessä, ja koira myös elää jahdissa mukana isäntänsä kanssa. Miehet pohtivat, että koira kyllä aistii, jos isäntä ei usko siihen, ja silloin senkään työskentely ei ole parasta mahdollista.
Tilanteita haetaan yhdessä ja pahin virhe on se, jos ei itse usko hommaan ja koiraan. Kunnas naurahtaa, että ihminen on monasti se mokaaja. Jos koira osaisi moittia isännän tekemisiä, niin se olisi joskus aika äänekäs.
Kolmisenkymmentä vuotta karhuakin metsästänyt Pekka Kunnas muistuttaa, että karhun metsästys on kaikkea muuta kuin tappamista. Verinen karhunraato ja minä olen sen kaataja tyylin kuvat ja jutut eivät ole totuus, mutta ei karhujahti ole myöskään pehmoilua. Sellaistakaan väärinkäsitystä ei saa tulla.
