| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Majavat tulilinjalle
Metsähallituksen luontovalvoja Oke Herranen ja suunnittelija Arto Vilén pakkaavat tavaroitaan moottorikelkan rekeen Savonlinnan Oravissa leppeässä kevätsäässä. Edessä on ennen kokematon virkamatka Saimaan Haukivedellä sijaitsevaan Linnansaaren kansallispuistoon.
- Tänä iltana majavat saattavat vihdoin lähteä liikkeelle, Herranen toteaa ilmanalaa hetken nuuhkittuaan.
Mukaan matkalle otetaan kaksi äänenvaimentimella varustettua järeää luodikkoa. On alkamassa kaksivuotisen pilottihankkeen kenties tärkein osuus eli majavien poisto tietyistä kohteista.
Linnansaaren kansallispuiston kanadanmajavat ovat lisääntyneet parissa vuosikymmenessä erittäin nopeasti. Majavien määrä ryhdytään rajoittamaan voimakkaasti jo tänä keväänä.
- Kantaa on pakko leikata tai muuten alueen lehtipuuvaltaiset rantametsät ja arvokkaat lehtokohteet ovat vaarassa hävitä, toteaa hankkeen käytännön suunnittelusta vastaava Vilén Metsähallituksen luontopalveluista.
Huristelemme aavaa jääkenttää kohti Linnansaaren sydänalueita. Matkalla pysähtelemme siellä täällä ihmettelemään majavien aikaansaamien tuhojen laajuutta.
- Järeät haavat ovat melko totaalisesti nurin, Herranen päivittelee.
Jatkamme passipaikoille, jotka sijaitsevat entuudestaan tiedettyjen majavanpesien tuntumassa. Äkkiä Herranen keksii jäällä kapeassa salmessa lepäilevän norpan. Se ei juurikaan välitä meistä, kun ohitamme sen parin sadan metrin etäisyydeltä.
Vaikka olemme hyvissä ajoin liikkeellä, saavumme ensimmäiseen passiin hieman myöhässä. Majava on jo noussut jäälle ruokailemaan.
Varovaisesti hiiviskellen Herranen pääsee kuitenkin ampumaetäisyydelle. Ammattimiehen tarkkuudella hän suorittaa annetun luonnonhoidollisen tehtävän:
- Ensimmäinen talttahammas on sitten poistettu Linnansaaren majavakannasta...
Uhkaa tikkaa
Siirrymme toiselle passipaikalle, jossa majavat ovat myös käyneet jäällä. Asetumme Vilénin kanssa passiin jyrkän kallion alla sijaitsevan pesän tuntumaan.
Viime syksynä tehdyissä laskennoissa asuttuja pesiä todettiin hänen mukaansa noin 30 kansallispuiston alueella.
- Majavia on varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin 150 yksilöä, mutta määrä voi paljon suurempikin, Vilén kertoo.
Kanta on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana niin voimakkaasti, että nyt on aika toimia.
Kannan rajoittamisen tarve Linnansaaren kansallispuistossa havaittiin jo viitisen vuotta sitten. Rantahaavikot alkoivat hävitä majavien toimesta nopeasti.
- Linnansaari on myös valkoselkätikan esiintymisalueena erittäin merkittävä, Arto Vilén sanoo.
On selvää, että jos vastakkain ovat asettumassa Suomessa äärimmäisen uhanalainen valkoselkätikka sekä vierasperäinen kanadanmajava, jälkimmäinen joutuu väistymään.
- Lehtipuuvaltaisten luontotyyppien säilyttäminen on yksi alueen tärkeimmistä tavoitteista, Vilén muistuttaa.
Järeiden rantahaavikoiden määrä vähenee Linnansaaressa voimakkaasti, koska uusia haavikoita ei kaadettujen tilalle pääse alueella laiduntavien hirvien vuoksi syntymään. - Tämän seurauksena majavien elinympäristöt kuusettuvat nopeasti, jolloin valkoselkätikat eivät enää viihdy niissä, Vilén toteaa.
Tarinoidessamme majavien aiheuttamista ongelmista Herranen on ehtinyt seuraavaan passiin. Pian sieltä kajahtaakin laukaus, ja Vilén saa kännykällä tiedon, että nuori majavayksilö on taas poistunut rivistä.
Parin tunnin odottelun jälkeen majava ilmestyy edessämme olevaan sulaan. Se ei kuitenkaan nouse jäälle ennen kuin aivan hämärissä. Äänenvaimentimella varustetun luodikon jyrähdys muistuttaa piiskansivallusta.
- Kolme majavaa kokeilun ensimmäisenä iltana, Vilén toteaa tyytyväisenä.
|
|
