EmediateAd

Metsäpeura kurkottaa länteen

A A
12.10.2009 14:57 (Päivitetty 12.10.2009 14:57)
Kuva: Juha Poutanen

Metsäpeura valtaa alueita yhä lännemmästä.

Lisää aiheesta

Kimmo Pöri

Muutama vuosikymmen sitten komean paluun maamme riistanisäkkäiden joukkoon tehnyt metsäpeura levittäytyy vähitellen yhä lännemmäksi.

Niin metsästäjien kuin luonnonsuojelijoidenkin toiveena on, että itärajalla luontaisesti asustelevan ja siirtoistutetun Suomenselän kannan väliin jäänyt peuratyhjiö alkaisi luonnostaan täyttyä jo lähivuosina. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä metsäpeura on lajina luonnostaan erittäin liikkuvaa sorttia. Vaelluksille saattaa helposti kertyä pituutta jopa satoja kilometrejä.

- Metsäpeura pyrkii etsimään jatkuvasti uusia talvilaidunalueita, sanoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n peuratutkija Johanna Tuomivaara.

Tärkein menetelmä peuratutkimuksessa on pannoitus. Seurantapantojen avulla saadaan yksityiskohtaista tietoa peurojen vaelluksista vasomisalueille ja sieltä pois, vasomisesta yleensä sekä vasojen selviytymisestä ensimmäisinä elinkuukausina.

Pantojen avulla löydetään helpommin esimerkiksi kiimatokat ja uudet talvilaitumet. Peurojen talvilaitumia on silti ollut vaikea ennustaa kovin tarkasti. Välillä näytti jo selvältä, että Kainuun peurat levittäytyvät ryminällä Oulujärven ympäristöön.

- Lauma hajosi kuitenkin kahtia, ja uudet talvilaitumet löytyivät Ristijärven ja Sotkamon suunnilta, Tuomivaara kertoo.

Tutkimusten mukaan huomattava osa pantavaatimista menee kesäksi rajan yli Venäjän puolelle. Tuomivaara olettaa, että näin tekee myös osa muistakin peuroista. Hänen mukaansa on mahdollista, että esimerkiksi osa nuorista peuroista voi liittyä sikäläisiin laumoihin ja jäädä kokonaan palaamatta Suomeen.

- Tosin toistaiseksi kaikki pannoitetut naarat ovat palanneet takaisin viimeistään syksyllä.

Osa Venäjälle suuntaavista peuroista vaeltaa pohjoisessa aina Suomussalmen korkeudelle saakka ja idässä Kivijärven itäpuolelle. Etelässä vaellukset ulottuvat Ruunaan-Tuulijärven-alueelle.

Ruunaan alueella Lieksassa peuroja on tavattu viime aikoina 20-30 yksilöä vuosittain. Yksi Kainuussa pannoitettu naaras asusteli kesällä 2008 Ruunaalla, mutta palasi samana syksynä takaisin Kainuun talvilaitumille.

- Satunnaisesti peuroja on tavattu myös Nurmeksen ja Kuhmon rajamaiden jäkäläkankailla, Tuomivaara kertoo.

Vasahävikki suurta
Peuratutkimus keskittyy tällä hetkellä Kainuun osakannan tiiviiseen seurantaan. Peurakannan vakaa kasvu taittui 2000-luvun alussa ja kääntyi nopeasti jyrkkään laskuun. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kannan taantumiseen johtaneita syitä.

Enimmillään peuroja laskettiin vuonna 2001 pelkästään Kainuussa 1 700 yksilöä. Viime kevään lentolaskennassa niitä tavattiin enää noin 900. Kannan taantuminen näyttää onneksi pysähtyneen tai ainakin hidastuneen. Pantavaatimista lähes kaikki ovat vasoneet, mikä tarkoittaa, ettei Itä-Suomen peurojen syntyvyydessä ole tapahtunut suuria muutoksia.

- Sen sijaan pienten vasojen hävikki on ollut suurta, syynä lienevät suurpedot, Tuomivaara arvioi.

- Jatkossa keskeistä on suurpetojen intensiiviseuranta, sillä sen yhteydessä mahdolliset raadot löydetään paljon tarkemmin.

Pääosa raatoina löydetyistä peuroista on ollut suden tai ilveksen tappamia aikuisia yksilöitä. Peuroista on tavattu myös karvattomia laikkuja erityisesti kaulan alueelta. Elintarvikevalvontavirasto Evira tutkii, onko oireilla yhteyttä hirvikärpäsloisintaan.

Kommentoi artikkelia