| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Metsästys on osa meitä
Metsästys ei lopu tästä maasta, koska se on oleellinen osa suomalaista kulttuuria.
Näin sanoo maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston ylijohtaja Pentti Lähteenoja, maan ylin metsästystä ja kalastusta valvova viranomainen.
Viime aikojen suuret kansalliset murhenäytelmät, joissa surmavälineenä on käytetty asetta, ovat herättäneet väistämättä myös julkista keskustelua aseitten tarpeellisuudesta. Erityisesti pistoolit halutaan ottaa pois suomalaisten käsistä.
Sisäasiainministeriö on jo käynnistänyt Kauhajoen koulusurmien jälkeen aselain uudistuksen, ja siihen liittyvät esitykset tuodaan eduskuntaan ensi keväänä. – Siihen mennessä pahin tunnekuohu on jo laantunut, Lähteenoja uskoo.
Suomen metsästyskulttuuri on erilainen kuin Euroopan unionin muissa jäsenmaissa. Se on meillä edelleen ”talonpoikainen jokamiehen harrastus”.
– Suomalainen ihminen elää edelleen luonnosta, vaikka hän elääkin kaupungissa, Lähteenoja sanoo.
Metsästäjien määrä on kaiken aikaa nousussa niin, että nyt on ylitetty jo 300 000:n raja. Tämän hetken lukema on noin 307 000. Nuoria ja naisia tulee koko ajan lisää mukaan. Naisia on metsästyskortin lunastaneista viisitoista prosenttia eli joka seitsemäs.
Metsästys ei ole vain harrastus, vaan se myös ruokkii.
– Lähiruuan arvostus on kasvanut kaiken aikaa ja kasvaa edelleen, mitä enemmän kuljetuskustannukset nousevat fossiilisten polttoaineiden kallistuessa. Maailman toiselta puolelta rahdattu ruoka ei ole hyväksi ympäristölle, sanoo ylijohtaja.
Hirvikoe joka toinen vuosi
Hirvi on se metsän elävä, joka eniten pitää nälkää poissa Suomesta. Taannoin toteutettua hirvikokeen uudistusta on arvosteltu siitä, että se on tehty liian helpoksi, kun enää ei tarvitse ampua liikkuvaan maaliin. Huonokuntoisemmatkin kuhveliukot saavat lähteä jahtiin, kun kokeen saa suorittaa kaikessa rauhassa makuulta.
Lähteenoja tietää toki tämän kritiikin. Hän huomauttaa, että uudistuksen yhteydessä maalia vastaavasti pienennettiin.
Kokeen tärkein asia on kuitenkin varmistaa, että hirvijahtiin lähtevien aseet on kohdistettu oikein. Sen vuoksi ylijohtajakin pitää hyvänä Metsästäjäin keskusjärjestön esitystä, että koe uusittaisiin nykyisen kolmen vuoden sijasta joka toinen vuosi.
Omavastuu poistuu vuodenvaihteessa
Entäpä alati kiistellyt suurpetoasiat?
Ylijohtaja Lähteenoja sanoo, että petokannat ovat kasvaneet suojelutoimien ansiosta Suomessa jo niin suuriksi, että niitä voidaan myös verottaa siellä, missä niistä aiheutuu ongelmia. Ainoa uhanalainen on oikeastaan enää vain ahma, jonka suojelua ollaan tehostamalla poronhoitoalueelle suunnatulla uudella korvausohjelmalla.
Tavallista maaseudun eläjä ei ole ymmärtänyt tai hyväksynyt 250 euron omavastuuta suurpetotuhoissa.
Tämän närän aiheen pitäisi poistua lopultakin ensi vuodenvaihteessa. Eduskunnan viimeistelyssä olevassa laissa ”omavastuu” korvataan ”kynnysarvolla” ja vahingot korvataan sen myötä täysimääräisinä.
Kun vaikkapa 300 euron vahingosta saa valtiolta aiemman 50 euron sijasta 300 euroa, niin se heijastuu varmasti myös yleisiin asenteisiin suurpetoja kohtaan.
