| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Passiin vaikka pyörätuolilla
Tohmajärveläinen
Jolkkosen ura Pohjois-Karjalan rajavartioston yliluutnanttina katkesi 1997 varpaan nirhautumisesta alkaneeseen, anaerobisen bakteeritulehduksen aiheuttamaan kuolioon ja koko oikean alaraajan hätäamputaatioon 43-vuotiaana.
Asiaan kuuluvien surujen ja luopumisten joukkoon eivät mahtuneet metsästys, kalastus, sienestys tai marjastus.
- Moni metsästystä tai kalastusta harrastanut myy tai lahjoittaa vammauduttuaan heti välineensä pois, mutta minusta se on suuri virhe. Kannattaa odottaa kehon tilanteen vakiintumista, kokeilla ja hakea rauhassa se oma juttu ja keinot, kuinka menetellä jatkaakseen lempiharrastuksiaan, Jolkkonen toteaa.
- Jos eränkäynti on ollut mielekästä ennen, niin monen kohdalla se on vammautumisen jälkeen sitten vieläkin tärkeämpää ja mukavampaa, hän kannustaa.
Vammautunut erämies muistuttaa, että sairastunutta tai vammautunutta jahtikaveria ei pidä unohtaa, eikä epäröidä tarjota apuaan.
Tukea nuotiolta
- Hyvä tapa on kysyä kohteliaasti, voisiko auttaa jotenkin. Tällöin ei loukkaa henkilön itsenäisyyttä tai identiteettiä millään tavoin.Jolkkonen vertaa vaikkapa hirvijahtia jopa laitoskuntouttamisjaksojen vertaistukiryhmiin.
- Siellä omassa päässä askarruttavat asiat kutistuvat oikeisiin mittasuhteisiin nuotiolla turistessa, Jolkkonen kertoo.
Omat apuvälineet
Jos saalis oli ennen raisun jalkatyön tulosta, niin nyt jahti luonnistuu maaston ja riistan käyttäytymisen tuntemuksen kautta. Kärsivällisesti kytäten ja odotellen riistan ilmaantumista ampumaetäisyydelle.Käytännössä Jolkkosen jahtitapahtuma alkaa automatkalla mahdollisimman lähelle metsästysaluetta ja passipaikkaa. Pyörätuolilla pääsee joskus siirtymään polkuja ja teitä pitkin, mutta pääasiassa liikkuminen ja lopullinen siirtyminen passiin tapahtuu kyynärsauvojen avulla.
Jolkkosen itsensä suunnittelemissa ja kaverin kanssa toteutetuissa kuivan maan kyynärsauvoissa on tukena nailonista valmistetut tukitassut, jousto on toteutettu moottorityynyelementeillä.
Suolla ja pehmeämmillä mailla liikkumista varten löytyvät lisäksi kyynärsauvat, joihin on asennettu lasten lumikengät uppoamisen estämiseksi.
Kohtalainen siirtymämatka erämiehelle on nykykunnossa kahdesta kolmeen kilometriä. Pisin yhtäjaksoinen tällääminen on ollut hulluuden puuskassa yli kymmenen kilometriä.
- Tuolloin kädet ja kämmenet puutuivat ja olkavarret säkenöivät kipua, se oli hirveää rääkkiä. Ihminen kun on lopettanut käsillään kävelyn jo aikoja sitten, Jolkkonen naurahtaa.
Nyt toiveissa on saada vakuutusyhtiöltä suopea suhtautuminen nelivetoiselle sähköpyörätuolille, jolla pääsee liikkumaan kyynärsauvoja paremmin ja jouhevammin poluilla ja maastossa.
Kehon säästäminen kun on kuitenkin järkevää ajan ja ikävuosien myötä.
Erältä toimintakykyä
Seppo Jolkkonen peri eräveret isältään ja sai jo rippilahjaksi ensimmäisen haulikkonsa, yksipiippuisen Baikalin. Metso on mieluisin saalis, sillä se on europpalaisittain suurriistaa, eikä sen saaminen ole yksiselitteistä.- Kolme metsoa olen onnistunut saamaan mälläytymisen jälkeen, Jolkkonen kertoo ja arkipäiväistää vammaansa.
Sorsanmetsästyksen aloituksesta mies on ollut poissa vain kaksi kertaa, mutta karhujahti on jäänyt tänne asti väliin.
- Ehkä tänä syksynä lähden eka kertaa myös karhujahtiin, saa nyt sitten nähdä, Jolkkonen pohtii.
Erämiehen mukaan kalastuksenhoitomaksu voitaisiin poistaa vammautuneilta henkilöiltä, sillä se saattaisi poimia heitä mukaan hienon harrastuksen pariin nykyistä paremmin.
- Toimintakyvyn ylläpitäminen ja mielen vireys on sairastuneille ja särkyneille ihmisille joka tapauksessa enemmän kuin ensiarvoisen tärkeää, Seppo Jolkkonen muistuttaa.
|
|
