EmediateAd

Daybreakers

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
7.3.2010 0:01

Edward Dalton ei tahdo olla vampyyri, vaikka hampaat kasvavat kuinka.

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun joku puraisullaan käynnisti suuren vampyyriepidemian. Ihmiskunnasta on jäljellä viisi prosenttia.

Jos ihmiskunta on kuolemassa sukupuuttoon, niin näivetystauti uhkaa vampyyreitakin. Verenjanossaan vampyyrit alkavat pureskelemaan itseään. Uupumatta torahampaiset tutkijat yrittävät löytää ratkaisun armottomaan verenvähyyteen.

Australialaiset Michael ja Peter Spierig riemastuttivat muutama vuosi sitten railakkaan omaperäisellä zombie-elokuvallaan Undead, joten odotukset ovat selkeästi korkealla. Vampyyrit hallitsevat maailmaa ja ihminen on se katoava osa. Mitä jää jäljelle?

Veritutkija Edward Dalton (Ethan Hawke) on siitä outo lajityyppinsä edustaja, että hän ei viihdy vampyyrinä. Daltonilla on myös inhimillisiä tunteita, koska autokolarin jälkimainingeissa hän tulee auttaneeksi muutamia ihmisiä pakomatkalle. Ihmisethän ovat jahdattu laji tässä hammasniekkojen valtakunnassa. Sattumalta hän tutustuu Lionel "Elvis" Cormac -nimiseen ex-vampyyriin (Willem Dafoe), jolla on ratkaisu, miten parannutaan takaisin ihmiseksi.

Oivaltavan kiehtovasti Spierigin veljekset vetävät katsojan mukaansa tähän outoon maailmaan. Krusifiksin ja valkosipulin pelko jäävät käsittelystä puuttumaan, mutta muuten ovat vampyyrilogian peruselementit nasakasti päivitetty.

Daybreakers kehittyy hyvin ja tarjoaa yllättävänkin roiseja väkivaltaisuuksia, joiden roiskeet lentävät tymäkästi katsojan silmille. Aihe osoittautuu kuitenkin yllättävän laajaksi ja monisyiseksi. Niinhän siinä käy, että hyvin kehitelty alku juostaan zombie-tyyppisellä splatterilla loppuun.

Daybreakers ei ota itseään onneksi kauhean vakavasti. Suurimmalta osaltaan se on nasevan oivaltavasti ja viihdyttävästi tehty. Näyttelijäntyössä ei kuitenkaan päästä sen suuremmin juhlimaan. Ethan Hawke on ok, Willem Dafoe ja Sam Neill vetävät rutiinilla.

Olli-Matti Oinonen

Kommentoi artikkelia