EmediateAd

KOHTAAMISIA

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
4.3.2010 0:01
Kuva: Jolle Onnismaa

Päihdeongelmainen nuori äiti Emmi (Jenni Banerjee, oik.) ja hänen Isoäitinsä Martta (Anneli Sauli) jakavat salaisuuden Saara Cantellin palkitussa elokuvassa Kohtaamisia.

KAISA HILTUNEN

Suomalaisen fiktioelokuvan uudet tuulet puhaltavat naisohjaajien suunnasta. Muutamat heistä, kuten Saara Saarela (Väärät juuret, 2009) ja Hanna Maylett (Erottamattomat, 2008) ovat alkaneet murtaa perinteistä juonielokuvan muottia ihmisläheisillä draamoillaan.

Nyt joukkoon liittyy lukuisista lyhytelokuvista, kuten Ikiomaksi (2007) ja lastenelokuvasta Unna ja Nuuk (2005) tunnettu Saara Cantell. Cantellin Kohtaamisia on herkkä kuvaus ihmisistä arjessa ja hetkistä, joihin tiivistyy jotain henkilöiden kannalta tärkeää. Elämä saa uuden suunnan tai sitten ei.

Episodeista rakentuva elokuva kurkistaa seitsemän eri-ikäisen ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevien naisten elämään. Näemme pilkahduksia suuremmista tarinoista, voimme arvailla syitä ja seurauksia, mutta kokonaista tarinaa meille ei tarjota.

Päähenkilöt ovat päihdeongelmainen nuori äiti Emmi (Jenni Banerjee), hänen salaisuutta kantava isoäitinsä Martta (Anneli Sauli), rakastajansa innokkuudesta hämmentynyt Meri (Meri Nenonen), siivistä haaveileva Nora (Rosa Salomaa), Noran katkeroitunut äiti Anu (Johanna af Schultén) sekä kalseaa kohtelua osakseen saavat sairaanhoitajat Fardusa (Maryann Guuled) ja Olga (Elena Spirina).

Episodit on kuvattu yhdellä otolla, mikä tekee tilanteista intensiivisiä. Väkinäisen psykologisoinnin tai sisustuslehtien mainoskuvia muistuttavien interiöörien luomisen sijaan Cantell keskittyy hetkiin, joissa näyttelijäntyökin pääsee oikeuksiinsa. Elokuva onnistuu luomaan vaikutelman siitä, että pääsemme henkilöiden pään sisälle hetkeksi. Silloin aika tuntuu pysähtyvän.

Esimerkiksi ensimmäinen kohtaus on niin täynnä tunnetta ja jännitettä, että katsoja on suorastaan varpaillaan. Emmi poikaystävineen vierailee isoäitinsä luona sekavissa tunnelmissa. Haikeus, katkeruus ja pettymys ovat käsin kosketeltavia.

Cantell ujuttaa mukaan monia teräviä huomioita nyky-Suomesta: miltä tuntuu elää maahanmuuttajana rasistien keskellä tai millaiseen tyhjiöön narkomaanin lapsi voi pudota? Pohdiskelevuudestaan huolimatta elokuvassa ilahduttaa ihanan äkkiväärä huumori. Oivaltavasti Cantell näyttää elämän kaksijakoisuuden: huvittavuus ja traagisuus ovat joskus niin lähellä toisiaan.

Näyttelijöiltä elokuva vaatii paljon, mutta suoritukset ovat onnistuneita. Guuledin esittämästä Fardusasta henkii harvinainen säteily ja myötätunto. Sauli tuo henkilöönsä hiljaista arvokkuutta. Vain pari kohtausta jää mieleen hieman epäluontevina.

Kohtaamisia on jo voittanut palkintoja festivaaleilla. Yleismaailmalliset teemat ja ihmisläheinen ote tuovat sille varmasti lisää kansainvälistä huomiota. Ainakin niin soisi.

Draama

Kommentoi artikkelia