Ystävykset ja kollegat Quentin Tarantino ja Robert Rodriguez saivat idean. He muistivat entisaikojen elokuvateattereiden ns. grindhouse-näytökset muutaman vuosikymmenen takaa.
Grindhouse-ideana oli tehdä kaksi halvalla pikaisesti seksiä ja väkivaltaa sisältävää törkyelokuvaa samaan putkeen yhden hinnalla. Tehdään mekin sellainen, iso T ja kova R päättivät. Ja tehdään se vanhan ajan tyyliin, he linjasivat.
Jalat eivät tapa, aseet tappavat
Amerikkalaiset eivät ymmärtäneet Grindhousen ideaa lainkaan, se floppasi pahasti. Tosin harvat fanit olivat sitäkin innokkaampia. Euroopan levitystä varten Grindhouse-puoliskot erotettiin toisistaan. Tarantinon Death Proof ilmestyi dvd:nä ensin. Kaupoista löytyy myös Rodriguezin Planet Terror. Se on Grindhouse-kokonaisuuden toiseksi paras elokuva.
Gogo-tanssija Cherry (Rose McGowan) menettää jalkansa armeijan bioase-kokeiluiden vuoksi. Tekojalaksi kelpaa M16-konekivääri, joka onkin varsin kätevä ase taistelussa zombeja vastaan.
Roskakin on kaunista
Planet Terror on vanhan hyvän ajan zombie-elokuva ilman yhteiskunnallista sanomaa. Se on rehtiä, rakkaudella tehtyä roskaa, josta löytyy verta ja sisäelimiä kuin keskisuuresta teurastamosta. Planet Terror on villi ja hullu exploitaatio-elokuva, jonka täydellinen ymmärtäminen vaatii b-elokuvan historian laudaturia.
Death Proof ja Planet Terror ovat tavallaan tyylipuhtainta ja peräänantamattominta elokuvataidetta, mitä Hollywood on aikoihin tuottanut. Ohjaajat ovat tehneet täsmälleen sitä, mitä ovat tahtoneet, välittämättä studion mielipiteistä, kaupallisuudesta ja nykykatsojan mausta. Että osaakin roska olla kaunista.
