Prinssi Ashitaka jättää kotikylänsä etsiäkseen parannuskeinoa kiroukseen, jonka riivattu villisikajumala häneen langetti. Matka johdattaa Ashitakan keskelle ihmisen ja luonnon valtataistelua. Metsässä asuvat eläinhahmoiset jumalat ja susijumalan kasvattama Mononoke taistelevat Tataraba-klaania vastaan, joka raivaa metsää laajentaakseen kyläänsä ja raudantuotantoaan.
Soppaa sekoittaa myös joukkio, joka havittelee metsän peurajumalan päätä tavoitellessaan kuolemattomuutta. Ashitaka joutuu sovittelijan rooliin, sillä hän ei tahdo pahaa ihmisille tai Mononokelle, eikä myöskään peurajumalalle, jonka avulla hän voisi vapautua kirouksesta.
Japanilaisohjaaja Hayao Miyazaki on hyödyntänyt elokuvassaan Japanin historiaa ja sen vanhoja jumal- ja kansantaruja, mutta muovaa niitä myös uuteen uskoon. Kodama-metsänhenget esiintyvät tarustossa, mutta Miyazaki antaa niille uuden, haamumaisen ulkomuodon. Fantasiaa ohjaaja luo tapansa mukaan täysin mielikuvituksellisilla olennoilla, kuten Ashitakan sarvipäisellä Yakkuri-ratsulla.
Elokuva sisältää muutamia pidempiä, tunnelmoivia kohtauksia, jotka pysähtyneisyydessään saattavat tylsistyttää perheen pienimpiä. Lisäksi elokuvassa on paljon toimintakohtauksia, joista osa on yllättävän raakoja.
Miljöönä toimiva metsä on kaunista katseltavaa, eikä sanoma luonnon kunnioittamisesta jää epäselväksi. Toisaalta myös rajanveto hyvän ja pahan välillä myönnetään. Niin ihmiset kuin jumalatkin toimivat omien, omasta mielestään hyvien tarkoitusperiensä varassa. Elokuvan aikana hahmot kasvavat kiitettävästi ja oppivat katsomaan asioita myös toisen osapuolen näkökulmasta.
