EmediateAd

RISTO RÄPPÄÄJÄ JA POLKUPYÖRÄVARAS

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
12.2.2010 0:01
Kuva: Jolle Onnismaa

Vaikka Risto Räppääjä (Severi Heikkilä) ja Nelli Nuudelipää (Lauramaija Luoto) joutuvat selvittämään polkupyörävarkautta, elokuvan positiivisuus, värikkyys ja hassut ihmiset saavaat hyvälle tuulelle.

MARKO AHONEN

Vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Risto Räppääjä oli vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Tyylikäs ja aurinkoinen lastenelokuva olikin kaikin puolin miellyttävä kokemus. Jatko-osa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras jatkaa samoilla linjoilla.

Risto Räppääjä (Severi Heikkilä) ja Nelli Nuudelipää (Lauramaija Luoto) viettävät kesää aurinkoisissa maisemissa ja elämä hymyilee. Ainakin siihen asti, kunnes Rauha Räppääjä (Annu Valonen) ja Lennart Lindberg (Martti Suosalo) päättävät lähteä lomalle. Ristoa ja Nelliä saapuu hoitamaan pelottava Pakastaja-Elvi (Ulla Tapaninen).

Risto saa lohdutukseksi lahjaksi uuden ja komean polkupyörän. Kun pyörä katoaa, Risto ja Nelli päättävät etsiä sen ja tuoda takaisin. Tarina ei perustu mihinkään Risto Räppääjä -kirjaan, vaan kyseessä on Sinikka ja Tiina Nopolan alkuperäistarina. Heitä on avustanut ohjaaja Mari Rantasila.

Yksityiskohtien juhlaa
Juoni on kevyt ja oikeastaan sivuseikka. Enemmänkin Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on positiivinen mielentila, kokoelma hassuja ihmisiä ja iloisia värejä.

Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja meidän todellisuuteemme mutta eivät silti kuitenkaan aivan. Elokuvassa esimerkiksi suositaan vanhoja autoja. Mutta ei niiden vanhuuden vuoksi vaan persoonallisuuden ja hauskuuden.

Omituisia humoristisia yksityiskohtia on tarjolla jatkuvasti. Miten sauvakävelyä harrastavat aasialaiset bisneshenkiset pukumiehet oikein liittyvät tarinaan? Tai junan intialaisnaiset, jotka ovat kuin suoraan Bollywood-elokuvasta? Eivät mitenkään. Ne ovat vain hauskoja yksityiskohtia. Ilman niitä elokuva olisi vähemmän hauska.

Hassut äänitehosteet ja liioitellut ilmeet ovat kuin suoraan muinaisista mykkäelokuvista.

Lapset on pistetty puhumaan kirjakieltä, mikä tuntuu hieman omituiselta eikä lainkaan luontevalta. Ohjaajakin on tämän tiennyt. Siksi elokuvassa ei valtavasti puhutakaan. Tarina kerrotaan mieluummin kuvien avulla.

Ja miksi puhua, kun aina voi laulaa? Iiro Rantala on tehnyt useita meneviä biisejä, jotka sopivat mainiosti Risto Räppääjän maailmaan.

Musiikillista huumoria
Risto Räppääjä ja polkupyörävaras ei ole koko perheen elokuva vaan lastenelokuva. Toki aikuinenkin hymyilee läpi 80-minuuttisen elokuvan mutta lapsenmielisellä tasolla.

Pari aikuisten vitsiä toki mukana on. Pakastaja-Elvin kännykän soittoäänenä on Paljon on kestetty vilua ja nälkää. Kun paikalle saapuu ambulanssi, taustamusiikki mukailee tv-sarja Teho-osaston teemaa.

Suomessa tehdään hyviä lastenelokuvia. Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on siitä mainio esimerkki.

Lasten elokuva

Kommentoi artikkelia