Kotimaisen elokuvan katsojaluvut jäävät tänä vuonna vaatimattomiksi, koska suuria hittejä ei ole teattereissa nähty. Ikävä kyllä myös Riston menestys jää vaatimattomaksi. Siitä elokuva saa syyttää itseään.
Näyttelijä ja koomikko Risto Kaskilahti esittää koomikko ja näyttelijä Ristoa, ei kuitenkaan itseään.
Elokuvan Risto on ollut maan rakastetuimpia ja tunnetuimpia tähtiä pitkään. Riston uran alamäki on kuitenkin jo alkanut. Ainoa vakityö on Ylen junttikomediasarja, jota sitäkin uhkaa lopettaminen.
Elämä mättää Ristoa muutenkin. Tv-studion valospotti tippuu Riston päähän. Risto halvaantuu kaulasta alaspäin. Äkkiä Risto saa mediahuomiota ja myötätuntoa enemmän kuin koskaan.
Halvaantuminen osoittautuu myös hyväksi bisnekseksi. Ainoa asia, joka voisi tilanteen pilata, on ihmeparantuminen.
Ristolla on itseään nuorempi kaunis vaimo (Krista Kosonen). Riston 18-vuotias poika (Jarkko Niemi) on rakastunut äitipuoleensa.
Riston sekopäinen pikkuserkku (Aku Hirviniemi) haluaa näyttelijäksi, kyvyttömyydestään huolimatta, hinnalla millä hyvänsä. Soppaa sekoittaa myös kyyninen roskalehtijournalisti (Jaakko Saariluoma).
Ei ihan Putous
Ristoa mainostetaan suositun Putous-sarjan tekijöiden elokuvana. Päähenkilö Risto Kaskilahti ei tosin Putouksessa esiintynyt, mutta se ei ole oleellista. Putouksesta tuttuja kasvoja todella on mukana suuri määrä.
Putous-fanit joutuvat kuitenkin pettymään. Risto on tyyliltään täysin vastakkaiselta seinältä kuin perinteisellä tavalla haha-hauska Putous.
Ristoa markkinoidaan komediana, mitä se on oikeastaan aika vähän.
Elokuva on yllättävän synkkä ja usein suorastaan pelottava. Visuaalinen tyyli ja musiikki ovat kuin suoraan kauhudraamasta.
Ilmeisesti Risto haluaa olla hyvin musta ja kyyninen media-ajan satiiri.
Mikäpä siinä, mikäli siinä onnistuttaisiin. Mutta Risto tuntuu paremminkin suomalaisten julkisuuden henkilöiden sisäpiirin vitsiltä.
Satakunta minuuttia Ristoa tuntuu todella pitkältä ajalta, koska aineksia olisi vain yhteen pitkään Ihmebantu-sketsiin.
Pelkkiä kakkapäitä
Ristoa voidaan syyttää monesta asiasta, vaan ei kaupallisuudesta. Elokuvassa ei ole yhtään sympaattista ihmistä.
Risto tekee itsestään pitämisestä suorastaan mahdotonta. Kaiken ei tarvitse olla elokuvassa mukavaa ja rakastettavaa, mutta lopputuloksen on oltava tavalla tai toisella viihdyttävä. Sitä Risto ei ole.
Risto tekee saman tempun kuin eräs toinen kotimainen elokuva vähän aikaa sitten.
Likainen pommi ja Risto kumpikin uskaltavat kokeilla jotain, mitä ei ole aiemmin suomalaisessa elokuvassa tehty.
Kannatan sitä periaatteessa. Harmi vain, että kokeilu meni pieleen.
