EmediateAd

Toy Story 3

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
27.8.2010 0:01

Jos täyspitkien tietokoneanimaatioelokuvien historiasta poistaa Pixar-studion, jäljelle ei jää paljoakaan. Toy Story (1995) oli ensimmäinen kokonaan tietokoneelle tehty koko illan elokuva.

Sen jälkeen Pixar on kulkenut tietokoneanimaation kehityksen kärjessä niin suosion kuin laadun suhteen.

Aihetta huoleen saatiin vuonna 2006, kun Disney osti Pixarin. Rottatoullen, Wall-E:n, Upin ja Toy Story 3:n jälkeen voimme huokaista helpotuksesta. Kyse on taloudellisesta järjestelystä.

Pixar tekee yhä mitä haluaa, eikä laadusta tingitä. Eikä suosiostakaan, sillä Toy Story 3 nousi kaikkien aikojen tuottavimmaksi animaatioelokuvaksi jo ennen Suomen ensi-iltaansa.

Kauhujen lastentarha
Toy Story 2:sta on kulunut kymmenkunta vuotta, ja sama aika on kulunut myös elokuvasarjan sisäisessä logiikassa.

Aiemmin leluillaan innokkaasti leikkinyt Andy on nyt 18-vuotias nuori aikuinen. Hän on muuttamassa pois kotoa opiskelun vuoksi, eikä leluille ole enää käyttöä.

Näin cowboy-nukke Woody, avaruus-rangeri Buzz Lightyear ja muut Andyn lelut päätyvät kierrätykseen lastentarhaan.

Tämä ei kuulosta lainkaan hassummalta kohtalolta. Lelujen olemassaolon tarkoitus on se, että niillä leikitään.

Lastentarhassa riittäisi leikittäjiä täältä ikuisuuteen. Mutta tarha ei olekaan sellainen onnela, kuin miltä se aluksi vaikuttaa. Paremminkin kyse on lelujen vankilasta, jota johdetaan pelolla ja väkivallalla.

Kuka kaipaa 3D:tä?
Leppoisan alun jälkeen Toy Story 3 on ajoittain, tosin vain hetkittäin jopa yllättävän synkkä. Pixar ei ole koskaan syyllistynyt lässytykseen vain siksi, että lapset eivät säikähtäisi.

Vankilakuvasto on kotoisin lähinnä aikuisten elokuvista, joten lapset eivät tätä tasoa ymmärrä. Eikä heidän tarvitsekaan ymmärtää.

Koko perheen elokuvaksi kutsutaan yleensä lastenelokuvia, mutta Toy Story 3 on sananmukaisesti elokuva koko perheelle.

Uusista leluista tärkeimpään rooliin nousee Ken-nukke. Barbie Andyllä oli jo entuudestaan. Barbin ja Kenin tarina välttää ilmeiset kliseet ja jopa yllättää.

Pixar on aina tajunnut, että tehtiin elokuva sitten tietokoneella tai pajavasaralla kaikki lähtee aina käsikirjoituksesta.

Loppupuolen pitkä pakojakso on kiehtovinta, kekseliäintä, jännittävintä, koskettavinta ja hauskinta elokuvaa, mitä olen tämän vuoden puolella nähnyt. Sen jälkeen isolle miehelle jäi onneksi vielä aikaa pyyhkiä kyyneleensä pois ennen kuin elokuva varsinaisesti loppuu.

Tämä juttu on tehty suomeksi dubatun 3D-version perusteella. Mitään ekstraa 3D ei Toy Story 3:een tuo. Ne jatkuvasti valuvat pirun silmälasit lähinnä vain haittasivat elokuvakokemusta.

Levityksessä on myös originaali 3D-versio, sekä 2D-versio niin suomeksi kuin englanniksikin.

MARKO AHONEN

Kommentoi artikkelia