EmediateAd

Valkoinen nauha

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
27.8.2010 0:01

Michael Haneken Cannesin Kultaisen palmun voittanut elokuva Valkoinen nauha on ankara ja haasteellinen elokuva.

Olli-Matti Oinonen

Itävaltalaisohjaaja Michael Haneke (mm. Kätketty, Funny games, Pianonopettaja) ei koskaan päästä katsojaansa helpolla. Piinaavan hitaat, pysähtynet kuvat on ladattu äärimmilleen, seksuaalisuus on rujoa, alisteista, väkivaltaa ei yleensä näytetä, mutta sen teho on järkyttävää.

Valkoinen nauha on ohjaajamestarin helpoimmin lähestyttävä elokuva, mutta se jättää arvoituksellisuudessaan katsojalle paljon mietittävää.

Tapahtumapaikka on pieni saksalaiskylä, joka kärsii idyllisen pintansa alla. Kylää hallitseva paroni alistaa työläisiään, mutta tarjoaa heille elannon, lääkäri käyttää omaa asemaansa väärin, samoin kirkkoherra.

Lapset alkavat oireilemaan henkisen tasapainon järkkyessä. Outoja sattumuksia tapahtuu; lääkäri loukkaa itsensä ratsastaessaan tien yli viritettyyn rautalankaan, lato sytytetään palamaan, paronin poika pahoinpidellään.

Kuka tai ketkä haluavat kylän ihmisille pahaa?

Pahuuden tutkimusta
Tapahtuma-aika on ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Natsismiviittaukset ovat selkeitä. Maailmanpalon alkumetrit ovat kytemässä, pahuus on jo olemassa. Haneken kenties kysyy, olemmeko me ihmiset jo valmiiksi pahoja.

Jos Valkoinen nauha on pahuuden ja väkivaltaisuuden tutkielma, on se samalla myös vallan analyysi.

Valkoisessa nauhassa on jotain samaa kuin Ingmar Bergmannin ankarimmissa töissä. Andrej Wajdan Luvattu maakin nousee jossain vaiheessa mieleen, samoin Lars von Trier.

Michael Haneke on kuitenkin täysin oma lukunsa kuvatessaan ihmismielen salattuja pimeyksiä. Ohjaajan veitsen terävä äly ja tarinan viiltävän analyyttinen käsittely tuottavat laboratoriomaisen tarkkaa elokuvaa.

Christian Berger on kuvannut elokuvan mustavalkoisena. Tarinan kannalta se on hyvin harkittua, tehokasta.

Mustavalkoisuus on oikein valaistuna sävykkäämpää kuin väri. Tässä tapauksessa se myös karsii tarkoituksella kuvasta kaiken lämmön.

Tämä, yhteiskunnallisen draaman kehyksiin puettu, 144 minuutin elokuva, on ihmisille, jotka hakevat valkokankaalta vielä jotain haasteellisuutta, joka ei päästä helpolla. Väkivaltaakaan ei tarvitse pelätä; se tapahtuu katsojan päässä.

Valkoinen nauha on kaikin puolin täydellisesti tehty elokuva.

Draama

Kommentoi artikkelia