Jim Morrison ja The Doors on kuin korkki, joka tasaisin väliajoin nousee pintaan uuden sukupolven myötä. Jerry Hopkinsin ja Daniel Sugermanin paljastuskirja Jim (No one here gets out alive) vuodelta 1980 käynnisti tavallaan liskokuninkaan elämän uudelleen.
Robbie Krieger kirjoitti oman näkemyksensä teokseen Riders of the Storm (1990). Vuotta myöhemmin ilmestyi Oliver Stonen ohjaama The Doors -elokuva, johon Ray Manzarek vastasi kirjallaan Light My Fire (1999). Tähän uusimpaan The Doors -dokumenttiin yhtyeen jäsenet ovat vihdoin täysin tyytyväisiä.
Narkkari ja juoppo Tom DiCillon ohjaama ja käsikirjoittama When You`re Strange on rakennettu arkistomateriaalista, livetaltioinneista ja tv-klipeistä. Paljon on tuttua, aikaisemmin nähtyä, mutta täkynä on myös harvinaislaatuisia otoksia Jim Morrisonin ja Paul Ferraran elokuvakoulun oppilastyöstä An American Pastoral kuin myös kiinnostavia kotielokuvien palasia.
Aihe käsitellään loppuun. Toki elokuva varovaisesti kysyy, lavastiko Morrison oman kuolemansa, mutta vastaus jää erämaan pölyyn.
DiCillo selkeästi fanittaa kohdettaan, mutta ei nosta Jim Morrisonia myyttiseksi jumalhahmoksi, eikä myöskään hae sen suurempaa sensaatiohakuisuutta.
Jimbo oli narkkari ja juoppo, mutta myös äärettömän karismaattinen lavaesiintyjä ja lahjakas runoilija. Morrison oli one of a kind. Tämän elokuva selkeästi välittää ja katsojan on helppo se myös allekirjoittaa.
Vaikka Morrison oli selkeästi bändin keulakuva, tarvitsi hän taakseen Robbie Kriegerin, Ray Manzarekin ja John Densmoren.
Yhtye oli osiensa summa.
Hyvä dokumentti Ohjaaja spekuloi kiinnostavalla tavalla, minkälaisen kipinän The Doors-yhtyeen elinvoimaisuudelle antoi levoton aika, opiskelijanuorison kapinointi ja Vietnamin sota. Jim Morrison oli kuin vastakulttuurin ikoni, kävelevä fallos, joka haistatti yhteiskunnalle ja virkavallalle pitkät.
Aika oli selkeästi otollinen, ilmapiiri vastaanottavainen.
Latautuneen tunnelman voi elokuvassa oikeasti aistia, kun seuraa poliisien ja Morrisonin räjähdysherkkää vuorovaikutusta livekeikan yhteydessä.
When You`re Strange on siitäkin erinomainen dokumentti, että siinä ei ole ketään Bonoa tai vastaavaa ilmaisemassa suurta kunnioitustaan bändiä kohtaan. Edes Doors-yhtyeen elossa olevia jäseniä ei haastatella.
Aiemmin elokuvan kertojanäänenä toimi ohjaaja itse. Sundance festivaaleilla saadun huonon palautteen myötä DiCillo korvasi itsensä Johnny Deppillä. Hyvin Johnny hommansa hoitaa.
