"Muutama vuosi sitten kävin ruokatauolla hakemassa grilliltä sapuskaa. Ostin maitopurkin ja grillilautasen ja lähdin ajelemaan takaisin töihin. Ajoin semmoiset puoli kilometriä ja ihmettelin, kun ihmiset huitoivat korkeuksiin. Ajattelin, että mikähän siellä nyt lentää. Mutta ei siellä mikään lentänyt, maitopurkki ja ruoka-annos odottivat nätisti katolla, kun pääsin takaisin töihin. Nauruhan siinä tuli."
"Kävin kaupassa, toisessa kädessä oli ruokakassi ja toisessa vessapaperipaketti. Hyppäsin autoon ja työnsin pakin silmään. Viereisen auton takapenkillä oli pieni söpö poika, joka vilkutteli minulle. Vilkutin iloisesti takaisin. Kotona huomasin, että vessapaperit sitten jäivät jonnekin. Auton katolle tietysti. Olisi pitäny tajuta, että eihän pikkupojat nyt sentään vain hyvää hyvyyttään vieraille tädeille vilkuttele."
"Oltiin kavereiden kanssa pelaamassa piitsiä rannalla ja ajeltiin matsin jälkeen kaupalle pari kilsaa. Kaupassa tajusin, että kännykkä ei ole mukana. Luulin, että se jäi rannalle. Mutta siellähän se oli auton katolla edelleen, eikä kauppareissun aikanakaan ollut kelvannut kellekään. Seuraavana päivänä kaverille kävi samoin. Sille ei vaan käynyt niin hyvä tuuri. Kännykkä löytyi pieninä palasina tien varrelta."
"Olin ajamassa kylälle, kun yhdessä mutkassa ajoi vastaan tuttu mies. Morjestettiin. Vasta hetkeä myöhemmin tajusin, että miehellä oli ollut tosi iso pahvilaatikko auton katolla. Kävin kaupassa ja ajoin takaisin kotia kohti. Kolmen kilometrin päässä oli 90 asteen risteys, ja siinähän tuttuni oli noukkimassa pahvilaatikon sisältöä tieltä. Hän oli unohtanut kauppaostokset auton katolle."
"Olin enoni kanssa Lapissa. Pysähdyttiin Sodankylässä huoltoasemalla kahvilla. Seuraava pysähdyspaikka oli parin tunnin päässä. Siellä eno huomasi, että kukkaro oli jäänyt jonnekin. Hän soitti Sodankylän huoltsikalle. Ei kukkaroa, mutta puhelinnumeronsa eno kuitenkin kassalle jätti. Seuraavana päivänä tuli soitto. Joku oli löytänyt kukkaron huoltoaseman risteyksestä. Kaikki oli tallella."
"Äiti oli tehnyt hienon asetelman vehnän tähkistä ja kaikenlaisista koristeista. Oli mennyt kuulemma noin kolme tuntia. Äiti antoi asetelman minulle ja sanoi, että kohtele sitä sitten varoin, että eivät osaset irtoile. Lähdin ajelemaan kotia kohti. Kyydissä ollut siskoni huudahti puolen kilsan päässä, että mihin sä sen asetelman laitoit, että jäikö se katolle!? Eipä ollut katolla enää, joten ajeltiin pikkutietä takaisin pilkkopimeässä pitkät päällä ja tarkkailtiin maastoa. Ja sieltähän se asetelmakin vihdoin löytyi. Noin kuusi sadasta tähkästä oli pysynyt paikoillaan. Että todella varoen kohdeltu juu."
