Abbas Kiarostami - Matkalla tuulen kanssa

A A
17.5.2008 0:01
Kuva: VIERAS

Abbas Kiarostami Matkalla tuulen kanssa Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. WSOY 2008. 82 s.

Iranilaisen mestariohjaajan Abbas Kiarostamin (s. 1940) esikoisrunojen kokoelmassa Matkalla tuulen kanssa (alkuteos 2000) kiinnittyy huomio ilmaisun tarkkaan ja rytmiltään ehyeen muotoon, pyrkimykseen kuvan ja liikkeen absoluuttiseen pelkistämiseen. Muoto on sisältöä, ja sisältö on muotoa. Tämän yhtälön varassa tapahtuu kaikki.

Kiarostamin kuvat eivät ole luonteeltaan symbolisia, vaikka samat kuvat toistuvatkin usein runosta toiseen, vaan orgaanisia. Sana-kuva-yhdistelmä on tapahtuma, elävä kielellinen prosessi, joka on saanut täsmällisen visuaalisen muodon. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kiarostami on kuvan sisäisten arvojen punninnassaan ja sävyjen kuuntelussaan aivan mestarillinen ja erehtymätön samaan tapaan kuin japanilaiset haikurunon taitajat aikanaan: "Syysaurinko/ paistaa ikkunan läpi/ maton kukkasille./ Mehiläinen törmäilee/ lasia vasten."

Venäläinen Andrei Tarkovski etsi maanisella vimmalla kuvan absoluuttista henkeä ja todistusvoimaa. Hän kirjoittaa esseessään Kinemaattinen kuva: "Jos maailma on arvoituksellinen, on kuvakin arvoituksellinen. Kuva on eräänlainen yhtälö, joka hahmottaa totuuden suhdetta meidän euklidisen tilan rajoittamaan tietoisuuteemme. Huolimatta siitä, että me emme voi tiedostaa maailmankaikkeuden kokonaisuutta, kuva kykenee ilmaisemaan tämän kokonaisuuden".

Samaa yksityiskohtien universaalisuutta on Kiarostamin runoissa.

Elokuvantekijänä Kiarostami on tunnustanut velkansa italialaiselle neorealismille, Rosselinin, De Sican ja Zavattinin perinteelle. Eikä hän runoissaankaan ole unohtanut tätä köyhyyden riisuttua ja pelkistettyä estetiikkaa, myötätunnon eleetöntä etiikkaa: "Vaivainen kyläläinen,/ tasatahdissa haavaisen juhdan kanssa,/ joka kantaa/ lastinaan puuvillankotia".

Hannu Waarala

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia