Adrian Goldsworthy - Rooman valtakunnan tuho

A A
23.12.2009 0:01

Antti Nisula

Adrian Goldsworthy

Rooman valtakunnan tuho

Suom. Simo Liikanen. Ajatus Kirjat 2009. 526 s.

Mahtavan Rooman valtakunnan rappeutuminen ja häviäminen kartalta 400-luvun lopulla on niitä historian suuria ja ihmeellisiä tapahtumia, joka on kiehtonut lukuisia tutkijasukupolvia. Supervallasta jäi jäljelle vain kutistunut Itä-Rooma.

Monta teoriaa on esitetty. Yleisin käsitys on se, että Rooman kaatoivat barbaarien hyökkäykset. Myös esimerkiksi moraalisesta rappiosta, sisäisistä taisteluista ja kristinuskosta on haettu syytä. Nyt aiheeseen on tarttunut Oxfordin tohtori Adrian Goldsworthy (s. 1969), jolta on suomennettu viime vuonna loistava Caesar-elämäkerta.

Goldsworthy korostaa Rooman historian tutkimisen vaikeutta, sillä joiltakin aikakausilta ei ole säilynyt juuri mitään lähteitä. Uutta aineistoa tuleekin lähinnä arkeologian avulla.

Hän käy kirjassaan Rooman valtakunnan tuho kronologisesti läpi imperiumin kolme viimeistä vuosisataa ja useimmat tuhon selitykset. Hän löytää rappion siemenet sisäisistä konflikteista ja heikkoudesta.

Goldsworthyn mukaan valtakunta hajosi hitaasti sisältäpäin, kun hallitsijat ja sotapäälliköt asettivat oman etunsa ja kunnianhimonsa valtion edun edelle.

Käytännössä Rooman 250 viimeistä vuotta olivat yhtäjaksoista sisällissotaa. Samanaikaisesti saattoi olla vallassa useita sotilaskeisareita. Vuonna 395 Rooma jakaantui läntiseen ja itäiseen osaan.

Rooman jakaantuminen pienemmiksi provinsseiksi ja siitä seurannut byrokratian kasvu johtivat hallinnon tehottomuuteen ja korruptioon. Samalla armeijan yhtenäisyys ja voima vähenivät. Maan pitäminen kasassa vaikeutui ratkaisevasti.

Goldsworthy myöntää, että lopullisen kuoliniskun saattoivat antaa barbaarit. "Mutta he iskivät jatkuneen rappeutumisen heikentämään kehoon", tutkija muistuttaa. Goldsworthyn mukaan vahva Rooma olisi kyllä pystynyt torjumaan suhteellisen pienet ja riitaiset heimot.

Lopulta Rooman tuho ei ollut ihme vaan se, että valtakunta pysyi koossa niinkin pitkään.

Goldsworthy kertoo tarinan kiehtovasti ja käyttää taitavasti lähteitä. Lukija eläytyy kohtalokkaisiin tapahtumiin aivan kuin huikeaan jännitysnäytelmään.

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia