ALASTAIR REYNOLDS - Jäänpuskijat

A A
3.1.2009 0:01

Alastair Reynolds siirtyi menestyksekkäästi fyysikosta scifi-kirjailijaksi.

ALASTAIR REYNOLDS Jäänpuskijat (Suom. Hannu Tervaharju. Like 2008. 633 s.)

2000-luvun tieteiskirjallisuuden terävimmässä kärjessä on yksi yli muiden: walesilainen Alastair Reynolds.

Olemme saaneet jo vuosien ajan nauttia tämän fyysikosta kirjailijaksi ryhtyneen visionäärin romaaneista, joissa vuosisatojen päässä kulminoituvat kosmiset tapahtumalinjat pelaavat noppaa avaruuteen levittäytyvän ihmiskunnan kohtalolla.

Vuonna 2003 Like julkaisi suomennoksen Ilmestysten avaruus. Samassa viitekehyksessä ovat ottaneet muotonsa niin ikään Kuilukaupunki (2004), Timanttikoirat, turkoosit päivät (2005), Lunastuksen arkki (2006) sekä Sovituksen kuilu (2007).

Jäänpuskijat on Reynoldsin uusi päänavaus, sillä se ei sijoitu edellisten suomennosten tapaan Ilmestysten avaruuteen. Eletään vuotta 2057 ja aurinkokuntamme kaupallinen hyödyntäminen rullaa kuin Teksasin tikkaaminen öljynporaustorneilla puolisentoista vuosisataa aiemmin.

Bella Lindin komentama asteroidinlouhinta-alus Kivisirkka saa kesken komennuksen poikkeuksellisen tehtävän poikkeuksellisessa tilanteessa: Saturnuksen kuu Janus on yllättäen poikennut ikiaikaiselta radaltaan ja kaiken kukkuraksi kiihdyttää vauhtiaan.

Kivisirkka on ainoa, jolla on edellytykset ottaa kiinni ja tutkia muukalaisrakennelmaksi osoittautunutta karkulaista.

Reynoldsin visiot eivät taaskaan petä - paitsi ehkä päiväyksen osalta. Itse uskon, että vuonna 2057 ei olla vielä Marsin tutkimista pitemmällä. Aurinkokunnan kaupallinen kuppaaminen saa odottaa seuraavalle vuosisadalle.

Ilmestysten avaruuden fantastinen teknologia saa Jäänpuskijoissa ensi alkuun hieman kotoisemman muodon: Kivisirkan tekniikka ei ole oleellisesti tämän päivän hilavitkuttimia kehittyneempää.

Toinen asia, jossa ei ole odotettavissa kehitystä seuraavaan tuhanteen vuoteen on ihmisluonto, ja sitä Reynolds käsittelee kerrassaan viiltävän havainnollisesti. Ei ole psykologisesti läpihuutojuttu singota aurinkokunnan rajoille, vaikka bonukset onnistuneesta tehtävän suorittamisesta olisivat kuinka muhkeat.

Januksen tutkiminen aiheuttaakin roimia ristipaineita Kivisirkan miehistössä ja niillä tulevat olemaan suorastaan eeppisen mittaluokan seuraukset.

Reynolds on onnistunut rakentamaan Jäänpuskijoista yllätysten täyteisen avaruusodysseian, joka saavuttaa lopulta jopa arthurcclarkemaiset mittasuhteet.

Jäänpuskijat on ajatuksia herättävä kirja, kuten kunnon scifi-romaanin kuuluukin. Mikä on paikkamme maailmankaikkeudessa? Kauanko me saamme täällä olla? Onko tuolla muita ja miten he meihin suhtautuisivat? Ja ennen kaikkea: mikä on elämän tarkoitus?

Oli vastaus sitten 42 tai Monty Pythonien tapaan elämän aurinkoisempaan puoleen keskittyminen, niin yksi osa sitä on eittämättä hyvien kirjojen lukeminen ja siinä Jäänpuskijat on suureksi avuksi.

PETJA SAVOILA

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia