EmediateAd

ANDREI ASTVATSATUROV - Ihmiset alastomuudessa

A A
14.12.2010 0:01

PENTTI STRANIUS

ANDREI ASTVATSATUROV Ihmiset alastomuudessa
Idiootti 2010. 295 s.

Haminalaisen pienkustantamo Idiootin julkaisema ja kääntämä pietarilaisromaani Ihmiset alastomuudessa on letkeää luettavaa. Kustantamon puuhamies Tuukka Sandström on itse suomentanut Andrei Astvatsaturovin esikoisteoksen ja jälki on kauttaaltaan hyvää.

Sandström on tavoittanut mainiosti tekijän persoonallisen tyylin. Vain ajoittain suomalaiset katu- tai puheilmaisut iskevät alatyylisesti korville, mutta tämä on makuasia. Venäjän kielikin on aikamoisessa murroksessa tätä nykyä.

Andrei Astvatsaturov (s. 1969) on intelligentti monessa polvessa ja älymystöpiireissä varsin tuttu pitkätukka Pietarista. Hän on maineessa luennoitsijana ja varsinkin angloamerikkalaisen kirjallisuuden esittelijänä.

Kirjan nimi ja tyylikin muistuttaa silti vain osittain vaikkapa Henry Millerin "avoimuutta" suhteessa läheisiin eläviin ihmisiin, sillä Ihmiset alastomuudessa ei ole ollenkaan seksiä pursuava teos. Se kuvaa arkisen anekdoottimaisesti Neuvostoliiton ja Venäjän murrosvuosia sisältäpäin. Mukana on aimo annos Brezhnevin kauden pysähtyneisyyttä ja perestroikan ihanuutta sekä sitä elämäntyylien monimuotoisuutta, johon Pietarin nuori älymystö uppoutui täysin rinnoin 1980-90-lukujen vaihteessa.

Astvatsaturov on uuden ajan kapinallinen, josta opettaja sanoo koulussa: "Sinulla on karvainen sydän". Kapina alkaa varhain. Pioneereihinkin hänet hyväksytään vasta luokan viimeisenä, vaikka: "Koulutoverini rakastivat minua. Siltä vaikuttaa. Tai ehkä ei. En tiedä. Minkä takia minua olisi pitänyt rakastaa?"

Esillä oma tarina

Kirjailija-Astvatsaturov siis kirjoittaa omaa tarinaansa, johon sijoittaa Pietarin marginaali-intelligentit ihan oikeilla nimillä. Väliä ei ole sillä, mitä on tapahtunut ja kenelle, mutta tekijä on aina keskipisteessä. Selvästi hän hyödyntää kaikki kuulemansa juorut, myös hauskat anekdootit ja sattumukset. Neuvostotodellisuutta kuvatessa ilmaisu on lakonisen ironista, miltei ymmärtävää.

Loppupuolen kommuunielämän kuvauksessa, riitelevässä ja rakastuttavan kirjavassa ystäväpiirissä, tunnistaa selvästi sen vapauden tunnelman, minkä vuosi 1991 tuo mukanaan. Ihmiset, kirjan sankaritkin, alkavat olla sitä mitä ovat, kaikessa alastomuudessaan.

Ulkomainen kaunokirjallisuus