ANDREW O’HAGAN - Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
Suom. Heikki Karjalainen. Tammi 2011. 322 s.
Marilynin tarinan voi aloittaa alusta tai lopusta. Lopputulos on aina joka tapauksessa yhtä surullinen.
Suurinpiirtein näin toteaa psykiatri ja psykoanalyytikko Ralph Greenson ranskalaisen Patrick Jeudyn hienoviritteisessä dokumenttielokuvassa Marilynin viimeiset sessiot (2008), jonka lähtökohta pohjaa Marilyn Monroen psykoanalyysin viimeisiin säilyneisiin ääninauhoihin.
Hieman pakkomielteinen ja potilaaseensa takertunut Greenson toimi Marilynin psykoanalyytikkona tähden elämän viimeiset kaksi vuotta, traagiseen kuolemaan asti vuoteen 1962. Greenson on tärkeä taustahenkilö myös englantilaisen Andrew O Haganin romaanissa Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe (alkuteos 2010).
Romaani kertoo toisin tavoin, paikoin hyvin jouhevasti ja humoristisesti Marilynin tarinaa hänen viimeisen vuotensa ajalta. Marilynin lemmikkikoiran Mafin näkökulma tarjoaakin tuoreen ja energisen näkövinkkelin Marilynin elämään. O Hagan haluaa luoda romaanissaan Marilynista herkän ja intiimin sisäkuvan - ja onnistuu siinä.
Tunnetun mietelmän mukaan henkilöllä, jolla on todellinen ystävä, on kaksi sielua. O Haganin romaani lähtee liikkeelle juuri tästä ajatuksesta: romaanin kertojalla, Maf-koiralla, on sielu, joka löytää välittömyydessään yhteyden ja eräänlaisen kodin Marilynin rikkoutuneesta sielusta.
Koiran vaisto vertautuu Marilynin intuitiivisuuteen, toisaalta hänen itsetiedostamiseensa ristiriitojen repimänä seksisymbolina, toisaalta hänen värähtelevään, kaoottiseen herkkyyteensä ja vaihteleviin mielentiloihinsa julkisuutta kammoavana yksityishenkilönä. Sisäinen, yksinäisyyden kuilu säilyi aina, menestyksistä, Kennedyistä ja avioliitoista huolimatta.
O Haganin romaani valaisee Marilynin elämänhistoriaa kuin sisältäpäin, lämpöetäisyydeltä ja ilman häikäilemättömiä sensaatioita. Tähden eroottisuuttakin tarkastellaan paradoksaalisesti Maf-koiran objektiivisemmasta näkökulmasta kuin mihin Marilynin rakastajat ja lajitoverit kykenivät. Maf on sänkykamarissakin hienotunteinen emäntäänsä kohtaan.
Maf-koira on myös tarkkailija, joka huomaa heti keinotekoisuuden ja ihmisten turhamaisuuden. Hollywoodissa lahjakkaiden ihmisten ammatillinen varjopuoli on nimenomaan turhamaisuus. Romaanissa kaksi turhamaisuuden, lahjakkuuden ja narsismin ikonia ovat Frank Sinatra ja kirjailija Truman Capote. He edustavat spontaania amerikkalaista kulttuuria niin hyvässä kuin pahassa vastakohtana englantilaiselle säätykulttuurille, joka on Maf-koiran tosiasiallinen henkinen tausta.
O Haganin romaani on oikea elokuvakulttuurikaskujen ja juorujen aarreaitta.
Marilyn opiskeli näyttelemistä New Yorkissa Actors Studiossa, jonka opit näyttelemisestä pohjasivat paljolti psykoanalyysin oivalluksiin. Rooliin avaimet löytyvät tunnemuistista, muistoista ja tunteista.
Yhtä kirjaa Marilyn luki ja tutki säännöllisesti loppuaikoinaan: se oli DostojevskinKaramazovin veljekset. Marilyn himoitsi romaanissa esiintyvän aistillisen Grusenkan roolia, jota hän ei koskaan saanut näytellä.
