Lähes jokainen aikuinen on tai haluaisi olla mukana työelämässä. Työstä saamme rahaa, jolla voimme tyydyttää materiaalisia tarpeitamme. Työ myös tarjoaa mahdollisuuden olla mukana työyhteisössä.
Antti Kylliäisen kirja käsittelee työn nykyistä armottomuutta. Vain tehokas ja suoritushakuinen yksilö hyväksytään työyhteisön jäsenenä. Tämä on modernia armottomuutta. Kirjassa hahmotellaan tapaa, jolla voisimme muuttaa ne "helvetilliset olot, jotka nykyajan työelämässä vallitsevat".
Teologi ja kouluttaja Kylliäisen filosofian mukaan armon antamisen kautta voimme murtaa työyhteisön ja markkinatalouden pahat kehät. Anna armo itsellesi, niin voit antaa armoa myös läheisillesi.
Kirja omaa radikaalifilosofisia sävyjä korostaessaan yksilön valintaa ja muutoksen mahdollisuutta tämän kautta. Rakenteet voidaan murtaa ja muuttaa yksilön toiminnan voimalla. Markkinatalous nähdään välttämättömänä talousjärjestelmänä, mutta sitä pitää lieventää ja on siirryttävä kohti vastuullista markkinataloutta.
Rakkaus ja anteeksianto ovat tämän muutoksen avaimet. Kirjoittajalla on kristillinen tausta, mutta tämä ei tule liian paljon esille, joten ateistikin voi kirjan sanoman hyväksyä. Paikoitellen rakkauden, armon ja anteeksiannon yhteys tulee jo liiallisestikin toistetuksi eikä teksti etene.
Kirjan loppuosa esittelee "armojohtamisen"-opin. Vastoin ennakko-odotuksia tämä osa kirjasta toimii oikein hyvin. Armojohtaminen on tervetullut lisä liikkeenjohto-oppien joukkoon.
Liikkeenjohdon Ihmissuhdekoulukunnan opit ovat jo 1930-luvulta lähtien korostaneet yksilön, ryhmän, osallistavan johtamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä työryhmän tehokkaalle toiminnalle.
Kylliäinen vaatii enemmän ja toteaa tämän tapahtuvan vain radikaalia tietä - armon ja rakkauden avulla. Osittain tällainen ote vaatii kristillistä idealismia. Tehtaasta ei ole koskaan tullut kodin kaltaista turvaa ja yhteisöllisyyttä tarjoavaa organisaatiota kuten koulukunnan perustaja Elton Mayo aikanaan ehdotti.
Onko rakkaudellinen työyhteisö utopiaa 2000-luvulla, sen tulee aika näyttämään. Tällä hetkellä tällainen ajattelu ei vielä vallitse, mutta ilman mahdottomia ajatuksia ei olla koskaan saatu mitään aivan uutta aikaiseksi.
Kylliäisen kirja on pamfletti, mutta samalla se on elämäntapaopas sekä myös yhteisökoulutukseen soveltuva opas- ja pohdintakirjanen.
Kirja on nopealukuinen. Se sisältää uusia ajatuksia, jotka jäävät alitajuntaan vaikuttamaan. Voinko antaa armoa työtovereilleni omassa työssäni? Miten voin toimia paremmin työyhteisössäni?
Paikoitellen tekstiä rasittaa melkoinen paatos, jossa kirjoittaja saarnaa monta sivua, miten pitäisi toimia, että asiat muuttuisivat hyviksi. Lukija kyllä tämän tietää, mutta talouselämän realiteetit ja rakenteet eivät näitä hyviä asioita hevillä salli.
Kylliäinen on onnistunut hyvin pamfletissaan. Lukemisen myötä alun ennakkoluulot karisevat ja lukija herää pohtimaan omia arvojaan, tapaansa toimia ja mahdollisuuksiaan parempaan työelämään.
