Monipuolisen esseistin ja hienon muistelmakirjailijan, professori Arne Nevalinnan (s. 1925) esikoisromaani Marie hämmästyttää ja ihastuttaa lukijansa. Romaanin muoto on persoonallinen ja taidokas, toteutukseltaan jopa arkkitehtoninen..
Sivistyneistöromaani, joka rakentaa syviä yhteyksiä eurooppalaisen kirjallisuuden teemoihin ja erityisesti ranskalaiseen romaaniin ja Marcel Proustin perinteeseen, on meillä harvinainen. Muistin ja muistamisen teeman kautta lähin vertailukohta suomalaisessa nykykirjallisuudessa on Bo Carpelanin Finlandia- palkittu Kesän varjot (2005).
Nevanlinna vie muistin ja unohtamisen teeman vielä pitemmälle, toisiinsa liukeneviin, päällekkäisiin ja rinnakkaisiin elämyksiin. Sekä syvälle muistojen kudoksiin ja tietoisuuden rakennelmiin.
Muisti käy ajan eroosiota vastaan
Miten muisti ja muistaminen määrittävät ihmisen olemista? Siinä Arne Nevanlinnan herättämä peruskysymys.
Nevanlinnalle muisti ja muistaminen ovat paitsi kulttuurisen säilymisen ja itseymmärryksen kannalta välttämätöntä, myös ihmisen selviytymiskeino taistella minuutensa puolesta, aikaa vastaan. Elämä katoavassa valossa sisältää aina traagisen jännitteen menneisyyden ja nykyhetken välillä.
Romaanin kertoja summaa 100-vuotiaan päähenkilön, Marien elämänkokemuksen ja elämänfilosofian seuraavasti: "Silloin hän ei vielä arvannut, että myöhemmin, yksinäisyyden ja vieraudentunteen loputtomina vuosina, hän tulisi muistelemaan noita vuosia kaipauksella, sillä silloin hän oli jo oppinut, että negatiiviset asiat kääntyvät positiivisiksi kun niitä vertaa täydelliseen tapahtumattomuuteen, jossa masennus ja kuolema tunkevat tuskallisen lähelle".
Yhden elämän lukuisat sirpaleet
Päähenkilö Marie elää herraskaisessa vanhusten palvelutalossa Helsingissä muistojensa keskellä.
Iän myötä hänen muistonsa ovat entistä ranskalaisempia, sillä hänen lapsuuden ja nuoruuden taustansa on Strasbourgissa. Sivistyneen kodin piirissä puhuttiin ranskaa, mutta saksalaismiehityksen jälkeen 1930-luvulla tuli ranskankielestä tabu.
Kaikki Marien myöhemmätkin kokemukset suodattuvat elävän nuoruuden aikakauden prisman läpi. Ainut asia, mikä vertautuu elävyydessä tähän elämän etsikkoaikaan, on salarakkaus avioliiton ulkopuolella.
Marien avioliitto suomenruotsalaisen kirurgin kanssa on muodollisesti pätevä ja toimiva, mutta sisäisesti väärällä tavalla jäykkä.
Siksi Marie on vieras omassa yhteisössään, ja kaipuun todellisuus on hänen elämässään niin vahva.
Muutamia päiväkirjakatkelmia lukuunottamatta romaani etenee eri aikatasoja yhdistelevänä monologina. Siinä kohtaavat vuosisadan historia ja sukuhistoria, Marien aistimellinen ja älyllinen elämä, ajan aatteet ja yksilöiden dekadenssi, nuoruuden erotiikka ja keski-iän politiikka. Elävät ja kuolleet henkilöt ovat Marien todellisuudessa yhtä voimakkaasti läsnä.
Nevanlinna on erityisen taitava muistin ja muistamisen assosiaatioiden kuvaajana. Jokin yksityiskohta, tuoksu, sanojen ja ilmaisujen sävyt, maku- tai visuaalinen aistimus avaa muiston kerroksellista läsnäoloa.
