Arto Lappi - Harakan paja. Mitallisia runoja.

A A
25.3.2007 11:33

Arto Lappi Harakan paja. Mitallisia runoja. (Sammakkko 2007, 136 s.)

Arto Lapin neljännessä runokokoelmassa Harakan paja ilmaisu on tullut entistä pelkistyneemmäksi ja viitteellisemmäksi. Monissa Lapin runoissa on murtosadasosasekunnin dramaturgia, kuten vaikkapa japanilaiseen haikurunon traditioon, kuuluukin.

Joskus Lapin runot ovat turhankin hentoja ja riisuttuja, olennaiseen keskittyviä vaikkakin omalla viitteellisellä tavallaan toki äärimmäisen latautuneita: "Sisällään kukin / nuppuun kääriytynyt - / ja hiljaisuus on/ valoa, joka lehti / lehdeltä aukaisee sen".

Lappi on selvästi "japanilaisempi" kuin esimerkiksi Risto Rasa, ja joissakin äärimmäisissä pelkistyksissään merkittävän Japanin tuntijan, runoilija Veikko Polameren kaltainen. Joskus taas Lappi kirjoittaa melkeinpä juiceleskismäisen sanaleikin: "Kaikki ei sula, / joka kevät enemmän / ohimoille jää".

Myöskin Leif Färdingin tietyt säkeet tulevat mieleen, nimenomaisesti zenbuddahlaiset, pienet valaistumisen hetket, jotka avaavat arkisen havainnon perspektiivin samanaikaisesti sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan. "Jokainen hetki / valo on taittuva eri / tavoin - pisara / ruohossa maan kämmentä / koskettaa ja katoaa".

Lappi on hyvin taidokas ja perinteikäs runoilija. Aina hän ei yllätä, ja joskus jopa runojen määrällisessä runsaudessaan toistaa itseään, mutta siitäkin huolimatta säilyttää aina riittävän ilmaisullisen tason ja valmiuden.

Hannu Waarala

Runous

Kommentoi artikkelia