EmediateAd

Doris Lessing - Varjossa vaeltaja. Omaelämäkerran toinen osa 1949-1962.

A A
25.7.2010 0:01
Kuva: Kai Nordberg

Doris Lessing kuvattuna Suomen-vierailullaan 1987.

TERHI ANTTILA

DORIS LESSING Varjossa vaeltaja. Omaelämäkerran toinen osa 1949-1962.

Suom. Eva Siikarla. Otava 2010, 477 s.

Nobel-kirjailija Doris Lessingin omaelämäkerta on rehellisin lukemani elämäkerta. Sen toinen osa Varjossa vaeltaja sijoittuu lähinnä 1950-luvun Lontooseen. Se ilmestyi alunperin vuonna 1997, kun kirjailija oli liki 70-vuotias.

Teoksen alussa Lessing muuttaa Etelä-Rhodesiasta Englantiin mukanaan kuopus ja käsikirjoitus. Sisukkaasti hän jatkaa kirjoittamista, vaikka huolia riittää: lapsi, raha, äiti, rakastaja ja kommunistipuolue painavat mieltä. Toisaalta kirjailija on rohkea optimisti, jota tukevat niin psykoterapeutti, ystävät kuin täysin tuntemattomatkin.

Doris Lessing kuvaa vivahteikkaasti sodanjälkeistä Britanniaa ja muuta Eurooppaa. Eniten minua kosketti muisto Neuvostoliiton-matkalta.Vierailulla kolhoosissa vanhus sanoi julkisesti briteille: "Ette saa uskoa, mitä teille näytetään. Meidän elämämme on hirvittävää."

Lessing tiesi, että tuon puheenvuoron jälkeen mies tuhottaisiin.

Kommunistipuolueeseen kuulunut Lessing menetti uskonsa paitsi kommunismiin ja Neuvostoliittoon myös Britannian valtioon. Britannia ei puuttunut mustien syrjintään Etelä-Rhodesiassa, vaikka olisi voinut.

Rakenne kuin spiraali
Elämäkerran ensimmäisessä osassa Doris Lessing jätti kertomatta, miltä hänestä tuntui jättää avioerossa kaksi lasta. Tulkitsin vaikenemisen tunteettomuudeksi. Siksi oli lohduttavaa lukea toisesta osasta, että kirjailija oletti lukijoiden tajuavan "ilman mahtipontista rinnan takomista" hänen olleen onneton.

Aivan kaikkea ei Lessing nytkään paljasta. Hän ei esimerkiksi kirjoita mahdollisista syyllisyydentunteistaan perheellisen miehen rakastajattarena.

Varjossa vaeltaja -kirjan rakenne muodostaa spiraalin. Se vastaa ehkä elämän kulkua, mutta kyllästyttää toistoillaan. Etenkin kuvaukset Lessingin suhteesta kommunistipuolueeseen väsyttivät. Paikoin teksti on vaikeaselkoista tai viimeistelemätöntä.

Kokenut Lessing-kääntäjä Eva Siikarla on suomentanut elämäkerran kelvollisesti, mutta suomeksi kirjailijan tyyli muuttuu raskassoutuisemmaksi.

Silti pidin kirjasta. Se on viisas teos. Moni saman aikakauden kokenut ja samanlaisen maailmankatsomuksen omannut suomalainenkin jakaa Doris Lessingin näkemyksen Euroopan lähihistoriasta.

Hänen parhaana teoksenaan pidetään romaania Kultainen muistikirja (1962), josta tuli merkittävä naisliikkeelle. Omaelämäkerta esittelee myös sen taustaa. Elämäkerrasta ei ole julkaistu kolmatta osaa.

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia