EmediateAd

Eero Ojanen - Asuuko henki lammessa?

A A
23.7.2010 0:01

RITVA KOLEHMAINEN

EERO OJANEN Asuuko henki lammessa? Oriveden Opisto 1909-2009.

Kansanvalistusseura 2010, 303 s.Filosofi Eero Ojasen kirjoittama teos Asuuko henki lammessa? näyttää sadan vuoden kaaren Oriveden Opistosta.

Kun ihmiset kohtaavat, puhe kääntyy usein opistoon. Moni Savossa vaikuttanut ja edelleen vaikuttava ihminen on opiston käynyt. Varsinkin Kansankorkeakoulu avasi monille mahdollisuuksia laajempiin opintoihin. Ojanen mainitsee esimerkkinä Kuopion kaupunginjohtaja Kauko Heurun, joka väitteli myöhemmin tohtoriksi.

Klemetti-Opistolla on oma historiansa. Sen pitkäaikainen johtaja, juuriltaan savolainen Pirkko Partanen teki väitöskirjan opiston alkuhistoriasta (2009).

Värikästä elämää
Alkujaan kansanopistovuosi, marraskuusta huhtikuun loppuun, noudatti hyvin maatalojen aikataulua. Kirjoittamisen opetus on ollut tärkeää alusta alkaen elävän sanan oppilaitoksessa. Oppikirjoja ei juuri käytetty laulukirjoja lukuun ottamatta, Ojanen selvittää. Lehdet sitä vastoin olivat tärkeitä. Käsinkirjoitettuja Sirpaleita ilmestyi 1960-luvun lopulle asti.

Opistossa syntyi elämänikäisiä ystävyyssuhteita. Toveripäivät piti suhteita yllä, niitä vietettiin vuodesta 1911 lähtien. Johtajapariskunnat asuivat opistolla, samoin muut opettajat. He olivat sivistyneistöä, joka toimi esimerkkinä maaseudun nuorille.

Opistorakennukset ovat kokeneet kovia. Kansalaissota katkaisi kouluvuoden talvella 1918. Opistolla majaili niin punaisia kuin valkoisia. Myöhemminkin sota hämmensi opiskeluvuosia, kun opistossa toimi sairaala.

Kasvu alkoi 1920-luvulla, ja opisto oli ajoittain oppilasmäärältään suurin kansanopisto. Itse opistorakennus oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin asuttu puurakennus. Se tuhoutui tulipalossa. Opisto toi paikkakunnalle värikästä elämää, ja kunnan päättäjät ovat olleet laitokselle myötämielisiä. Paikalliset ovat pitäneet opiston kynnystä korkeana ja opistolaiset puolestaan kokivat vieroksuntaa.

Opiston 20-vuotisjuhlat olivat komeat. Alueelle tehtiin jopa tekolampi, ja myytti siinä asuvasta opiston hengestä sai alkunsa.

Opistossa käynnistettiin jo vuonna 1917 kotitaloudellinen kesäkurssi. Samoihin aikoihin aloittanut kansankorkeakoulu antoi korkeamman asteen koulutusta. Se oli tavallaan kaksivuotinen kansanopisto, toisvuotiseksi opistoksi mainittu. Suomen ensimmäinen kesäkansanopisto aloitti 1924 Tanskan malliin.

Taideoppia
Vapauden ilmapiiri ulottui opistoon 1970-luvulla. Opiskelijat saivat oman avaimen myös ulko-oveen. Viisipäiväisestä työviikosta tuli käytäntö, joten oppilaat saattoivat matkustaa kotipaikkakunnilleen viikonloppuina. Luvanvaraisuus muuttui pian ilmoitusvelvollisuudeksi.

Oriveden Suvi on käsite, joka elää edelleen kuten opiston kesäkurssitkin. Opiston kuvataidelinja ja kirjoittajakoulutus ovat edelläkävijöitä kansanopistojen taiteenalojen koulutuksessa. Merkittäviä nimiä tulee vastaan tuon tuosta. Jouko Tyyri oli keskeinen vaikuttaja kirjoittajakoulutuksessa.

Topelius-Akatemialla on oma historiallinen taustansa. Ja kaiken takana on Kansanvalistusseura. Kirjasta käy ilmi, että ainakin 60 entistä oppilasta on julkaissut omia teoksia. Yksi heistä on Hannu Salama.

Oriveden Opisto on vakiinnuttanut paikkansa maan merkittävimpiin kuuluvana kansanopistona ja kulttuurilaitoksena, Ojanen kirjoittaa. "Yksittäiset opinnot vaihtelevat, mutta ajatus sivistyksestä säilyy."

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia