Eeva-Liisa Manner - Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot.

A A
27.7.2008 0:01
Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi

Eeva-Liisa Manner Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot. Toim. Tuula Hökka. Tammi 2008. 599 s.

Eeva-Liisa Mannerin (1925 -1995) Koottujen runojen uusi laitos pohjaa toimituksellisesti lähinnä hänen runokokoelmiensa ensipainoksiin.

Manner tunnetusti muunteli tekstejään vuosien varrella ja pyrki entistä kirkkaampaan ja selkeämpään ilmaisuun. Siksi rytmin absoluuttinen merkitys ei olekaan vähäinen asia hänen osin uudelleen muokatuissa runoissaan.

Manner-tutkijan Tuula Hökan toimittamaan teokseen on otettu mukaan myös osasto ennen julkaisemattomia ja kokoelmien ulkopuolella julkaistuja runoja.

Tarkoituksena on tarjota mahdollisimman laaja kokonaiskuva Mannerin tuotannosta, sen eri vaiheista ja kehityshistoriasta.

Siksi mukana on runojen eri versioita, vertailun ja tulkinnan kannalta mielenkiintoisia mahdollisuuksia tarkastella hänen runoutensa eri painopisteitä vuosien varrella.

Selvää on kuitenkin, että kuvan ja rytmin asema tulee vuosien myötä entistä keskitetymmin esille. Tämä matka -kokoelman (1956) Bach-runon kaksi versiota on tästä hyvä esimerkki.

Myöhempi versio on kaikesta retorisuudesta vapaa, absoluuttiseen tarkkuuteen pyrkivä, modernismin ihanteita ja tyylipiirteitä täysin toteuttava teksti.

Mannerin kaksi ensimmäistä kokoelmaa - Mustaa ja punaista (1944) ja Kuin tuuli ja pilvi (1949) - ovat todellakin eri maailmoista kuin hänen modernismin klassikkoteoksensa Tämä matka.

Hökan toimittama teos on kirjallisuushistoriallisesti sangen kiinnostava, mutta Mannerin täydellisyyteen pyrkivän ilmaisun kannalta ongelmallinen ja horjuva.

Manner tuskin olisi halunnut julkaista "keskinkertaisia" - tietysti omalla tavallaan loistokkaita - tekstejään, jotka eivät olleet "valmiita". Runoilijan perusintentiota pitää aina vaalia, varsinkin Mannerin kaltaisen, joka asetti riman todella korkealle.

Hannu Waarala

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia