EmediateAd

GORDON F. SANDER - Taistelu Suomesta 1939-1940.

A A
7.3.2010 0:01
Kuva: Arkistokuva: Lehtikuva

Useat ulkomaiset toimittajat raportoivat Helsingistä maailmalle Suomen ja Neuvostoliiton taisteluista.

JUHANA LEPOLUOTO

GORDON F. SANDER Taistelu Suomesta 1939-1940.

Suom. Arto Häilä. WSOY 2010, 612 s. Tapasin parikymmentä vuotta sitten Helsingissä Martha Gellhornin, entisen Colliers-lehden sotakirjeenvaihtajan ja yhdenkertaisen Ernest Hemingwayn vaimon. Kutakuinkin ensi töikseen tuo terävä rouva kyseli, mitä kuuluu ihanalle lentäjälle Jorma Sarvannolle. Osasin kertoa sen verran, ettei talvisodan taivaan ässä enää vaeltanut maallisia ilmojen teitä.

Gellhorn oli yksi niistä maailmansodan muhimisen ajan kaikkialla huomiota ja myötätuntoa herättäneen arktisen Thermopylain ulkomaisista todistajista, jotka matkustivat Helsingin Hotelli Kämpiin raportoimaan siitä, miten idän sosialistinen jättiläisvaltio hotkaisee suihinsa pienen porvarillisen demokratian. Mutta aiheesta syntyikin täysin toisenlaisia juttuja - legenda, joka elää vieläkin.

Jo kolmen vuosikymmenen ajan Suomesta ja suomalaisista yhdysvaltalaisiin ja brittiläisiin laatulehtiin kirjoittanut Gordon F. Sander palauttaa talvisotakirjassaan veteraanipolven ja heidän jälkeläistensä mieliin epätasaisen taistelun kuuman rytmin, jonka edetessä mikään ei ollut varmaa torjuntavoittojen päivinäkään. Loppuratkaisu oli poliittisen ja diplomaattisen hapuilun jälkeen auennut ihme, vaikka suruliput nousivatkin salkoon.

Runsaiden kansainvälisten lehtilainausten lisäksi kirjan pohjana ovat kymmenet haastattelut, joiden joukossa on myös vastapuolen edustajia. Kustantaja markkinoi Sanderin luistavaa, monipuolista ja perusteltua tekstiä non-fiction novellina, mutta tällaista laatua on myös nykyisen sotahistorian kirjoittajien paras taso.

Propagandaa ja tiedottamista oli opiskeltu ennen toista maailmansotaa Suomen armeijankin piirissä, mutta rintamalle ulkomaisia reporttereja ei mielellään päästetty. Siksi jutuista ei välttämättä muodostu tasapuolista kokonaiskuvaa, vaan aikalaisten lukeman ja kokeman tiivistelmää.

Unohdettuja voittajia…
Ennen Raatteen tien huurteisia sotasaalispanssareita, autojonoja, tykkejä ja sikiöasentoon jäätyneitä surkeita ukrainalaisia vainajia ulkomaiden lehtineekerit pääsivät Lappiin. Siellä vähälukuisia suomalaisjoukkoja komensi alkuun Mäntsälän kapinoitsijana telkien taakse pantu K.M. Wallenius, myöhempi ohittamaton merikirjailija.

Julkisuuden merkityksen hyvin oivaltanut "vaskistikenu", itsekin Kiinassa sotareportterina pyörinyt pännämies, nosti Savukosken torjuntavoiton otsikkoihin persoonansa voimalla. Nyt vielä tuon saman sodan aikana lopulliset potkut saaneen kenraalin voitot on unohdettu.

Pohjoisessa nähtiin sitten sekin ihme, että puolueettomuudestaan kiinni pitäneen Ruotsin vapaaehtoiset ottivat suomalaisten taistelun hoitaakseen. Muualla maailmassa, ja etenkin Yhdysvalloissa, harjoitettiin paljon hyväntekeväisyyttä, mutta Brewster Buffalot eivät talvisotaan ennättäneet.

… ja rauhan sankareita
Kun maailman ja suomalaisten huomio kiintyi puna-armeijan motitettuihin joukkoihin, Kannaksella kehkeytyi suurtaistelu, jota väsynyt armeija ei voinut voittaa. Suhteellisen hyvin varustettu JR 62:kin joutui Summassa pakokauhun valtaan.

Hiljainen läpimurto kohti katkeraa rauhaa syntyi, kun aurinkoinen isänen Josif Stalin luopui nimittämästään O. W. Kuusisen kansanhallituksesta ja -armeijasta. Taustoista kirjoittaessaan Sander muuten kuvailee vuoden 1918 tapahtumia kommunistikapinaksi, mutta se onkin tekstin harvoja kyseenalaisuuksia.

Rauhan rakentaja ja sankari on Sanderin kirjassa Neuvostoliiton suosikki-inhokki Väinö Tanner ja toinen suuri realisti on tietenkin marsalkka C. G. Mannerheim. Seikkaperäisesti kuvattu Ranskan ja Britannian avustushanke pehmitti sekin rautaperseeksi kutsutun idän diktatuurin ulkoministerin takamusta.

Kokeneen suomentajan Arto Häilän työ on jälleen laadukasta, mutta joidenkin Kannaksen paikannimien taivutuksen vaihteluista päätelleen kiire on tullut.

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia