Suom. Risto Raitio. Tammi 2011. 365 s. Viime vuonna suomeksi ilmestynyt Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin kirjoittama Vitsaus määritti railakkaasti uusiksi vampyyrikirjallisuuden genreä.
Rehellisyyden nimissä on mainittava, että he eivät ole innovaationsa kanssa yksin. Esimerkiksi Justin Croninin niin ikään viime vuonna suomennettu Ensimmäinen siirtokunta korvasi myös vampyyrimytologian mystiikan luonnontieteellä ja toi verta imevät yön veijarit uudelle vuosituhannelle.
Elokuvaohjaajana tunnettu Guillermo del Toro on elokuvien kuten Pan's Labyrinthin sekä Hellboyn luoja. Trillereillä kannuksensa ansainneen Chuck Hoganin romaani Prince of Thieves päätyi valkokankaalle Ben Affleckin tähdittämänä elämänmakuisena gangsteridraamana The Town.
Englanniksi The Strain -nimellä kulkevasta kirjatrilogiasta piti tulla alunperin tv-sarja, mutta del Toron amerikkalaiselle Fox-tuotantoyhtiölle puffaama idea muuttui kanavapäälliköiden mielessä vampyyrikomediaksi.
Del Toro tuumasi, että pitäkää tunkkinne ja ryhtyi kirjalliseen yhteistyöhön Hoganin kanssa. Ajatus televisiosarjasta elää kuitenkin edelleen ja nyt nidetrilogiasta ollaan kehittämässä kolmen tuotantokauden mittaista tv-spektaakkelia.
Ensin Vitsaus Lankeemusta ei kannata aloittaa, jos ei ole lukenut trilogian avausta Vitsausta. Seuraavassa spoilaan kirjasarjan avausta, joten jos tutustut teoksiin vasta nyt, hyppää seuraavaan kappaleeseen: Mestarina tunnetun vampyyrimuinaisen Manhattanilla aloittama virusepidemia, joka muuttaa ihmiset verta imeviksi hirviöiksi, alkaa levitä ympäri maailmaa.
Pahanevaa strigoi-epidemiaa vastaan taistelevat pienet ryhmittymät, mutta ainoa, joka näyttää voivan oikeasti vaikuttaa tapahtumiin, on epidemiologi Ephraim Goodweatherin, tuholaistorjuja Vasily Fetin sekä ikälopun vampyyrinmetsästäjä Abrahamn Setrakianin muodostama epäsuhtainen kolmikko.
Maukasta viihdettä Lankeemuksen tapahtumat etenevät episodimaisesti. Tarinankerronta on ripeää ja noudattelee ajoittain lähes elokuvakäsikirjoitusmaista otetta. Eräät kirjan kohtauksista ovat kuin nakutettu elokuva- tai tv-ruudulle.
Vauhdikas ja iskevä tyyli mahdollistaa kirjan ahmimisen lähes yhdeltä istumalta, mutta Lankeemus ei yllä proosallisesti korkeammalle tasolle. Henkilöhahmot jäävät turhan yksiulotteisiksi, hektisen tapahtumavyöryn syrjättäessä kirjallisen tyylittelyn ja inhimillisen oivaltamisen.
Del Toron ja Hoganin vampyyritrilogia on syytä ottaa viihteen kannalta. Näin Lankeemuksesta muodostuu lähes sietämättömän maukas lukukokemus.
Voi ei, onko sarjan kolmannen osan julkaisuun todella vielä vuosi aikaa?
