Hanif Kureishi - Olisi vähän kerrottavaa

A A
11.1.2010 00:01

PASI AHTIAINEN

HANIF KUREISHI Olisi vähän kerrottavaa

Suom. Seppo Loponen. WSOY 2009, 425 s.

Hanif Kureishilta on julkaistu vastikään kaksikin kirjaa suomeksi, novellikokoelma Lähtö ja romaani Olisi vähän kerrottavaa. Kureishi muistetaan parhaiten Esikaupunkien buddhan (1990) ja My Son the Fanaticin (1997) kirjoittajana.

Olisi vähän kerrottavaa -kirjassa edetään pakistanilaistaustaisten seurassa Lontoossa. Kirjassa on kierrätetty samoja teemoja kuin Kureishin aiemmassa tuotannossa: maahanmuuttajien sukupolvieroja ja kulttuurierojen hankaluutta ja rikkautta.

Margaret Thatcheria vihannut ja rokkia rakastanut sukupolvi on nyt vanhentunut, mutta yrittää pitää kiinni nuoruudestaan, ja heidän lapsensa ovat jääneet jollain tapaa tyhjän päälle.

Tarinassa menestyvä keski-ikäinen psykoanalyytikko Jamal pyrkii selviytymään erilaisten kulttuurien ja moraalikäsitysten ristipaineessa. Samalla hän yrittää säilyttää yhteyden äitinsä luona asuvaan poikaansa.

Kureishin teksti hengittää vapaasti, se kuljettaa tarinaa älykkäästi ja sympaattisesti. Kirjaan on piilotettu paljon aforistiikkaa, joka on istutettu kirjan henkilöiden suihin. Tämä muistuttaa Oscar Wildelle ominaista tapa esittää näkökulmia ja filosofiaa hahmojen kautta, ja ujuttaa sekaan esimerkkejä erilaisista tavoista elää elämää. Erityisesti Jamalin ystävä Henry on kuin suoraan Wilden kirjoista repäisty dekadentti hahmo.

Jamal seuraa psykologin silmällä ehkä liiankin värikkäiksi kuvattujen kanssaeläjiensä tekemisiä. Ajoittain eksytään jaaritteleviin älykkökeskusteluihin ja erittelemään politiikkaa ja kulttuureja turhan pitkiksi aikaa.

Kompleksisesta päähenkilö Jamalista muodostuu itseasiassa hyvinkin syvä kirjallinen hahmo. Jamalin on hybridi rikollista ja kunniallista elämää viettävien välillä. Mutta menneisyyttä ei voi paeta. Häntä piinaa sama kuin Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikovia, eli murhaajan omantunnontuska.

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia